(Päivitetty 9.4.2007 klo 20:31. Korjattu 1900 MHz GSM pois, jota ei käytetä Suomessa, vaan USA:ssa.)Kuluneella viikolla selvittelin suomalaisten
kännykkäoperaattoreiden suhtautumista Digitan 450 MHz (Flash-OFDM) -verkkoon hahmottaakseni, millaisia toimijoita on tai ei ole lähdössä mukaan.
Suuri yllätys ei ollut, että DNA, Elisa tai TeliaSonera eivät halua @450-verkon kautta haastaa 3G-verkkojaan, vaikka peittoaluetta tulisikin enemmän. Operaattorit uskovat 3G-verkkojen WCDMA-standardin tuomiseen 900 megahertsin taajuuteen ja siten peittoalueiden laajentamiseen. Juju on ymmärtääkseni se, että alhaisemman taajuuden ansiosta solukukoa voidaan kasvattaa, eikä tukiasemia siis tarvitse olla yhtä tiheästi kuin korkeammilla taajuuksilla.
Ensimmäiset testit tehtiin Suomessakin syksyllä, ja Nokia Networks on arvioinut ensimmäisen tukiaseman tulevan jo kesäksi. Saa nähdä miten tämä menee NSN:n tuotevalikoimassa. Myös Ericsson on puhunut WCDMA 900:stä ainakin kesästä 2005. Maailman
ensimmäisen WCDMA 900 -testin väittävät tehneensä Nortel, Orange ja Qualcomm Ranskassa tammikuussa 2005.
Suomalaiset operaattorit arvioivat, että UMTS/HSPA 900 MHz -verkkoja voisi olla käytössä verkkojen ja standardin puolesta vuodesta 2010 alkaen. Kysyttäessä niin DNA:n, Elisan ja Soneran johtajat ovat vastanneet suhtautuvansa myönteisesti WCDMA 900:n mahdollisuuksiin. Päätelaitteiden tuki tarvitaan tietysti myös, sillä nykyiset 3G-kännykät eivät tue 900 MHz:n 3G-verkkoja.
Tämän lisäksi mobiilioperaattoreilla riittää Suomessakin pähkäiltävää verkkotekniikoiden ja taajuuksien runsauden kanssa:
- 450 MHz: Flash-OFDM (ennen NMT 450)
- 900 MHz: GSM (jatkossa myös UMTS/HSPA)
- 1800 MHz: GSM
1900 MHz: GSM- 2,1 GHz: UMTS/HSPA
- 2,4 GHz: WLAN (IEEE 802.11b/g/n -standardit)
- 3,5 GHz: kiinteä ja mobiili WiMax (IEEE 802.16d / 802.16e)
Mitä tekniikoita operaattoreiden pitäisi veikata menestyjiksi, mihin investoida? Kaikkia ei voi hallita. Suomessa ollaan liikenne- ja viestintäministeriössä toiveikkaita, että runsaat vaihtoehdot toisivat alueellista kilpailua ja monipuolista tarjontaa kuluttaja- ja yritysliittymiin.
Vaikka esimerkiksi TeliaSonera ei ole lähtemässä kännykkäoperaattorina mukaan @450-verkkoon, sen kiinteiden verkkojen yksikkö neuvottelee Digitan kanssa palveluoperaattoriksi lähtemisestä alueilla, joilla DSL-liittymiä ei pystytä tarjoamaan.
Flash-OFDM:n ongelma on tietysti päätelaitekannan pienuus ja standardin puute. Qualcomm väittää tosin ajavansa standardointia. Kiinteissä asennuksissa (kotona, työpaikalla, joukkoliikenteessä, metsäkoneessa, tehdaslaitoksessa, jne) se ei pakosti ole ongelma, koska yhteyttä voidaan jakaa eteenpäin WLAN-verkkona, kuten HKL tekee Helsingissä.
Kunhan Digita saa verkkoaan laajennettua Suomessa, myös VR:n kannattaisi tarjota kaukojunissaan nettiyhteyttä. Se voisi lisätä junalla matkustamisen houkuttelevuutta lentämisen vaihtoehtona. Nykyisin nettiyhteys toimii junassa aika huonosti jo Helsingin ja Turun välillä 3G-kännykällä.
Yhteyden jatkaminen WLAN:lla onnistuu tietysti myös WiMaxin kanssa, mutta sen mobiiliversiolle on jo lupailtu tukea tulevaisuuden mobiililaitteissa ja kannettavissa tietokoneissa.
Langattomissa verkkotekniikoissa riittää siis kiinnostavaa seurattavaa lähivuosinakin.
Tunnisteet: Flash-OFDM, UMTS, WiMax, WLAN