Kokeiltua: JoikuSpot Premium S60-puhelimessa

Kesällä on julkaistu myös JoikuSpotin uusi versio. Ohjelmaa on käsitelty blogissa aiemmin, joten esittely jää lyhyeksi. Ohjelma tekee S60-puhelimesta WLAN-tukiaseman siten, että esimerkiksi iPod Touchin, kannettavan tietokoneen tai Nokian Linux-tabletin käyttäjä näkee puhelimen WLAN-tukiasemana.

JoikuSpotin vahvuus on yhä helppokäyttöisyys. Nettiyhteyden saa avattua helposti. JoikuSpot-laite kannattaa nimetä vaikka tyyliin JoikuSpot Tero. Ohjelma tukee salausta (WEP/WPA), joten ulkopuoliset voi pitää loitolla.

Kaupallinen JoikuSpot Premium maksaa 25 euroa. Sen etu on kehittäjien mukaan mahdollisuus ajaa nonia verkkosovelluksia, kun JoikuSpot Light taas tuntui rajoittuvan web-surffailuun (HTTP).

Kokeilin JoikuSpot Premiumilla sähköpostia (IMAP4/SMTP), salattuja etäyhteyksiä (SSH2), pikaviestejä (Windows Live Messenger) ja pankin salausta käyttävää web-palvelua (SSL/HTTPS), ja nämä menivät läpi ongelmitta. Ammattikäytössä tärkeä on VPN-tuki. 25 euron kertamaksu lienee siten perusteltavissa työnantajalle.

JoikuSpotissa on yhä osa vanhoista ongelmista. Yhteys tuntuu katkeavan välillä. Olen päätellyt sen johtuvan muista tukiasemista, joita minulla on ollut lähellä kotona, hotellissa ja töissä käyttäessä.

Yhteryden katkeamiseen voi auttaa WLAN:n kanavan vaihtaminen. Pulmaa ei poista kokonaan, vaikka kanavan valinnan laittaisi Automatic-asetukselle. S60 3rd Edition FP2 (eli Nokia N96 ja uudemmat) tuo kuulemma jo WLAN-tukeen parannuksia. Tässä vaiheessa en ole keksinyt yhteyden katkeamiseen toimivaa ratkaisua.

JoikuSpotilla saa paljon enemmän irti 3G-verkkojen nopeuksista kuin avaamalla yhteys internetiin kännykän Bluetoothin kautta. Mittasin NetMeterillä parhaimmillaan 1,7 Mbit/s nopeuden Soneran HSDPA-verkossa, ja siinäkin saattoi pullonkaulana olla jo operaattori. Bluetoothilla en ole ikinä päässyt yli megabittiin sekunnissa.

Nopean tiedonsiirron kääntöpuolena JoikuSpotin käyttö kuluttaa valtavasti virtaa. Nokia E71:n juuri ladattu akku hyytyi alle 90 minuutissa. Laite myös kuumeni melkoisesti. Vara-akku kannattaa olla matkakäytössä.

JoikuSpot tukee yhä vain WLAN-verkkojen ad hoc -tilaa. Tästä seuraa, että se ei toimi kaikkien WLAN-laitteiden kanssa. Joikusoft kertoo ongelman koskevan ainakin Nintendo DS:ää ja Sony PSP:tä.

Jotkut yritykset myös konffaavat työtekijöidensä kannettavat tietoturvasyistä estämään yhdistämisen ad hoc -verkkoihin, jolloin JoikuSpot ei toimi. Rajoitus ei ole JoikuSpotissa, vaan Symbianissa. Infrastructure- eli tukiasematilan tuki on käsittääkseni odotettavissa Symbian v10:een, eli vasta tulevaisuuden laitteisiin.

Ongelmista huolimatta olen huomannut suosivani JoikuSpotia Bluetoothin sijaan helppouden ja parempien nopeuksien vuoksi. Jos mahdollisimman pitkä käyttöaika on tärkein prioriteetti, USB-kaapeli on parempi yhteystapa. Sellainen ei kulje ainakaan minulla juuri koskaan mukana.

JoikuSpotissa pystyy automatisoimaan asetukset niin pitkälle, että S60-puhelimesta tulee WLAN-tukiasema parilla klikkauksella. Premium-versiossa saa lisäksi Joikusoftin "aloitussivun" pois käytöstä. Maksullinen versio tuo myös NAT-tuen.

3G- ja WLAN-verkon välillä temppuilu

Jaikussa osui silmiini minikeskustelu siitä, miten 3G- ja WLAN-verkkojen välillä siirtymisen saisi toimimaan sujuvasti.

OIen tullut siihen tulokseen, etten jaksa enää yrittää. Olen kokeillut ketjussa mainittua Psiloc Connect -ohjelmaa, muttei sekään lopulta toiminut niin sulavasti. Sellainen ei taida toteutua ennen kuin IPv6 ja Mobile IP oikeasti tulevat, ja vaatinee silloinkin mobiilioperaattorin myönteisen tuen.

Yleisin toteutustapa näyttää olevan se, että kolmannen osapuolen ohjelma luo puhelimeen oman yhteysosoitteen, ja valitsee sitten taustalla 3G- tai WLAN-verkon saatavuuden mukaan. Näin saadaan luotua käyttäjälle tuntuma kokonaan tai lähes saumattomasta siirtymisestä verkkojen välillä.

Yritysten etäyhteyksien tarjoajista ainakin Birdstep Technology (aiemmin Secgo Software) kehuu tarjoavansa Mobile IP -tuen S60-alustalle VPN-ohjelmistossaan. Lupaukse toteutumisesta en tiedä.

Nokia E51:ssä 3G- ja WLAN-verkkojen valinta ei ainakaan toimi kovin automaattisesti, vaan softa meni itse asiassa takapakkia edelliseen puhelimeeni E70:een verrattuna. Kuulemma yhteyksien hallinnan ominaisuus tulee takaisin parannettuna tulevien S60-versioiden myötä.

Edellämainitussa Jaiku-ketjussa kehutaan, että Apple iPhonessa asiaa ei tarvitse miettiä, koska homma vain toimii. Onko Apple onnistunut tässä paremmin kuin kokeneemmat toimijat, ja miten se on mahdollista?

Yhtenä selityksenä on tarjottu sitä, että Apple on tehnyt läheisen kytkysopimuksen operaattorin kanssa. Tuo ei kuitenkaan päde Suomessa käytössä oleviin "hakkeroituihin" iPhonen käyttäjiin.

Kotimaassa olen jo luopunut yrittämästä. Työsuhdeliittymässä on TeliaSonran kiinteähintainen datapaketti. WLAN:ia käytän satunnaisesti, siis lähinnä isojen tiedostojen latailuun.

Ulkomailla WLAN:lle sen sijaan on yhä tarvetta, koska datasiirto maksaa helposti 8–11 €/Mt.

Verkon valintaa on hankala automatisoida, koska käytettävä tukiasema on joku hotelli, messujen tai kokouspaikan verkko tai välillä satunnainen FON-piste tai muu vastaava. Siispä olen tyytynyt määrittämään WLAN-asetukset tapauskohtaisesti, melkeinpä joka yhteys kerrallaan.

WLAN-VoIPista tulee totta

Lokakuussa 2005 olin Nokian vieraana tiedotustilaisuudessa Lontoossa, jossa julkistettiin Eseries-mallisto ensimmäisen kerran (ks. uutinen). Siellä kerrottiin myös yhteistyöstä IP-puheluiden tuomiseksi kännykkään muun muassa Ciscon kanssa. Jo Lontoossa oli tarjolla myös demo, jossa SIP-clientin avulla soitettiin IP-puheluita Nokia E70:llä.

Siitä on jo kaksikolme ja puoli vuotta. Nyt WLAN-VoIP tai VoWLAN (Voice over WLAN) alkaa viimein toteutua asiakkaiden ympäristöissä. Ciscosta kerrottiin, että VoWLAN-ratkaisua on toimitettu Suomessakin reiluun 10 organisaatioon ja maailmanlaajuisesti yli 100 asiakaalle.

Yhteensopivuuden rakentaminen on kestänyt Ciscolta ja Nokialta odotettua pidempään. Nyt uusimmat E-sarjan mallit tukevat Ciscon omaa CCX-protokollaa, jota tarvitaan WLAN-verkoissa.

Kyse ei siis ole enää vain hypestä, vaan yritykset ovat oikeasti keskittämässä viestintäänsä. Tavoite on, että ihmiset saa kiinni yhdestä numerosta, päätelaitteitakin on vain yksi (niillä, jotkaa eivät tarvitse pöytäpuhelinta) ja talon sisällä soitetuista puheluista ei haluta maksaa sikahintaa.

Esimerkiksi Fujitsu Services -yhtiöstä on arvioitu, että 80 prosenttia yritysten kännykkäpuheluista soitetaan organisaation sisällä. Työntekijä on todennäköisesti firman WLAN-verkon piirissä. Miksi näistä puheluista maksetaan ulkomanpuhelumaksuja? Sitä kysymystä pohditaan yrityksissä.

Yksi kiinnostava tapaus on Maastrichtin kaupunki Hollannissa, joka luopui GSM-puhelimista ja hommasi osalle väestään vain WLAN-puhelimet. Sen kerrottiin käyttävän 850 kännykkää toimitloissaan vain WLAN-verkossa.

Monessa firmassa halutaan eroon siitäkin, että ihmisillä on pöytä- ja kännykkänumerot. Useimmat soittavat kuitenkin kännykkään, kun sen ajatellaan olevan aina mukana. Jotkut firmat taas haluavat antaa julkisesti vain yritysnumeron, josta puhelu menee haluttuun paikkaan – ja lomalla ei ehkä minnekään.

Nokia E51: WLAN-ominaisuuksissa takapakkia

Työkännykäkseni vaihtui Nokia E51, josta pidän noin yleensä ottaen kovasti. Olen kuitenkin ihmetellyt ensivaikutelmien jälkeen sitä, mihin ovat kadonneet S60:stä vähän tunnettu ominaisuus yhteysosoiteryhmät.

Niistä löytyy Google-haulla muutama maininta suomen kielellä, joista kaksi linkkaa tähän ja työblogiini, ja englanniksi (access point groups) vähän enemmän tuloksia.

Niiden avulla saattoi laittaa 3G- ja WLAN-asetukset järjestykseen siten, että kotona ja töissä käytettiin oletusarvoisesti WLAN-verkkoa, ja muualla taas operaattorin verkkoa. Asetuksen sai määritettyä ainakin S60-selaimeen, mutta sähköpostiohjelma ei sitä tukenut.

Toteutus oli vielä kohteliaasti ilmaistuna kehityskelpoinen. Pudotettiinko ominaisuus tämän takia pois S60 3rd Edition FP1:n myötä? Kuulin parilta Nokia E90:n käyttäjältä, että siinäkään ei ominaisuutta olisi.

Vainoharhaiset voisivat epäillä, että jotkut mobiilioperaattorit eivät ole pitäneet ominaisuudesta, ja se olisi siksi jätetty pois. En usko siihen, koska tässä tapauksessa Nokia jättäisi WLAN:n varmaan kokonaan pois, kuten E52:n kanssa tehtiin AT&T Wirelessille USA:ssa.

Oletteko keksineet jotain kolmannen osapuolen tarjoamaa ratkaisua tähän? En nyt tarkoita yritystason infraa, vaan jotain edullista (tai vielä parempaa: ilmaista) ladattavaa softaa.

Vielä Nokia E70:ssa sain 3G- ja WLAN-asetukset järjestykseen kotona, töissä ja muualla liikkuessa.

WLAN:sta on hyötyä,jos käytössä ei ole rajoittamatonta datapakettia. Ja vaikka olisikin, esimerkiksi kartat, podcastit, musiikkikappaleet ja videot saisi ladattua nopeammin.

Erikoista on, että Nokian laitepuoli lisää WLAN-tukea laitteisiin, mutta softapuoli ei tee hyödyntämistä kovin helpoksi. WLAN on kuitenkin jo lähes vakio-ominaisuus Nokian S60-malleissa.

Tulevaisuus saattaa olla valoisampi. Yhdellä Symbian-saitilla väitetään, että yhteysosoiteryhmät tulevat takaisin S60 3rd Edition FP2:n myötä. Tämä ei kuitenkaan auta E51:n ja E90:n omistajia, jos FP-päivitystä ei poikkeuksellisesti tule firmware-päivityksenä.

JoikuSpotiin WEP-salauksen tuki

Hyvä uutinen JoikuSpotiin käyttäjille, ohjelman uusi beta-versio 1.2 lisää tuen WEP-salaukselle, SSH-yhteyksille Putty-ohjelman kanssa (välityspalvelimen avulla) ja mahdollisuuden määrittää oletusarvoinen internet-yhteysosoite. Lisäksi JoikuSpotin verkon nimen (SSID) saa nyt määrittää itse.

Ohjelma on yhä saatavana maksutta, eikä tulevan maksullisen version ominaisuuksia ole vielä vahvistettu. Kaikkiin ominaisuuksiin saa kuvauksen perusteella 90 päivän kokeiluajan.


Niille jotka eivät tunne ohjelmaa, idea on siis se, että S60-puhelimesta saa WLAN-tukiaseman vaikkapa kannettavalle PC:lle, iPhonelle tai iPod Touchille tms. WLAN-laitteelle. Yhteys on nopea, mutta kännykän akku kuluu tokj nopeasti. Lue myös aiemmat kommentit ohjelmasta.

Soneran mobiilidataan EU:ssa vähän alennusta

TeliaSonera siis julkisti alentavansa mobiilidatan verkkovierailu- eli roaming-maksuja noin puolella, kuluttajille noin 8€/Mt:sta 3,6 €/Mt tasolle. Yritysasiakkaille hinta on 2,4 €/Mt (TeliaSoneran operaatttorit) tai 3,0 €/Mt /muut sopimuskumppanit) + ALV 22%.

Helpoksi ei hintojen seuraaminen tule, koska sopimus koskee vain osaa EU-maista, ks. Teliaoneran lista. Kuluttajille hinta on sentään aina sama listan maissa, mutta yrityskäyttäjille hintaryhmä 1 ja 2 A ovat eri hintaiset.

Onko tämä nyt sitten riittävä alennus, että EU:n tietoyhteiskuntakomissaari Viviane Reding pidättäytyy hintasääntelystä? Tai riittävän halpa, jotta WLAN-hotspotien etsimisen voi lopettaa?

Kännykkäkäytössä hinta lienee siedettävä, jollei lataile esimerkiksi uutisvideoita tai muten isoja tiedostoja. Kannettavan PC:n kanssa etätöitä tekevä joutuu jatkossakin etsimään hotellien, kokouspaikkojen ja avointen tilojen WLAN-verkkoja.

Aiheesta on käyty keskustelua ainakin Matkapuhelininfossa ja itse laitoin hintaesimerkkejä työblogiini.

Moni on kummastellut sitä, että Saunlahti pystyy myymään mobiilidataa monissa EU-maissa 3G-kytkyasiakkailleen hintaan 1,5 €/Mt, joten mikäköhän on perustelu 3,6–8 €/Mt hinnoille? Perustelu voi olla, että otetaan niin kauan kuin saadaan.

En matkusta niin usein, että tämä olisi minulle jatkuva ongelma. Eniten minua harmittaakin se, että koko Euroopan mobiilialan kehitys hidastuu siksi, että useimmat voivat käyttää mobiilidataa vain kotimaassaan.

WLAN-hotspotiin S60-selaimella – osa III

Kulunut viikko menikin melkein kokonaan Cebtissä. Tulipahan nähtyä ja käveltyä. En heti kaipaa takaisin.

Blogin aiheeseen liittyen jäi mieleen, että WLAN-yhteys hotellissa toimi viimein S60-selaimella. Sisäänkirjautumissivu mitä ilmeisimmin tunnisti mobiililaitteen, koska normaalin leiskan sijaan se mahtuikin kokonaan ruudulle.

Aiemmat kokemukseni mobiiliselaimella sisäänkirjautumisesta eivät ole olleet kovin hyvät. En pidä mielekkäänä, että login-ikkunaa joutuu etsimään 800 pikselin levyisen leiskan seasta. Silloin palvelu jää helposti puhelimella kokonaan käyttämättä. Pointtia ei muuta se, että teknisesti voi olla mahdollista kirjautua sisään vaikka minne.

Sisäänkirjautumiseksi jouduin antamaan vain sukunimen ja huoneen numeron. Helppoa ja nopeaa myös kännykällä. Veloitus meni huoneen laskuun.

Ensivaikutelmia JoikuSpotista

Innostuin eilen JoikuSpotista, kuten moni muukin. Kuulin Joikusoftista, että latauksia oli tullut heti useita tuhansia. Se on paljon mobiilisoftalle, jota ei ole markkinoitu isolla rahalla.

Asensin JoikuSpotin Nokia N82:een (Sonera) ja N95 8GB:hen (Elisa). Molemmissa asennus ja käyttöönotto sujuivat ongelmitta. Oli melkein uskomatonta, miten helposti kännykästä saa tukiaseman.

Klikkaan ohjelman kuvaketta. Se kysyy: "Allow sharing your internet connection with external devices?". Vastaan "Yes", ja ohjelma kysyy käytettävää yhteysosoitetta. Sen jälkeen verkko näkyy JoikuSpot-nimisenä ad-hod-verkkona.

Selkeästi kyseessä on vielä beta. Ainakin N82:ssa Disclaimer-valinta kaataa sovelluksen, joskin puhelimen firmwaren päivittäminen korjannee ongelman.

JoikuSpot muodostaa tällä hetkellä HTTP-proxyn, ja se tukee nyt siis vain HTTP-. ja HTTPS-liikennettä. Näin ollen esimerkiksi SSH-etäyhteydet ja ircailut voi unohtaa tässä vaiheessa. Ohjelmasta on tulossa versio, joka muodostaa aidon NAT-reitityksen, jonka jälkeen kaikkien TCP-/UDP-yhteyksien pitäisi mennä läpi.

En päässyt kotiverkossa kuin vasta alle 400 kilobittiin sekunnissa, mutta 3G-kuuluvuus on molemmilla operaattoreilla täälläpäin Espoota heikko. Joikusoftin kehittäjien mukaan ainakin 1,5 megabittiin sekunnissa on mahdollista päästä. Toteutunut nopeus riippuu tietenkin päätelaitteesta, verkosta, jnpp.

S60-kännykästä WLAN-tukiasema

Moni on kysellyt vinkkejä ohjelmasta, jonka avulla S60-puhelimesta saisi WLAN-tukiaseman. Siten kannettavalla, iPod Touchilla tai muulla laitteella pääsisi nettiin helposti ja tarvitsematta Bluetooth-dialupin tukea.

Tuore tiedote kertoo, että JoikuSpot lupaa tarjota tällaisen S60 3rd Editionille. Tuetuiksi laitteiksi ilmoitetaan Nokia E51, E61, E61i, E70, E90, N80, N82, N91, N93, N93i, N95 ja N95 8GB.

Kehittäjien mukaan WLAN:n kautta nettiyhteys muodostuu nopeamminkin kuin Bluetooth-yhteydellä. Vanhoissa S60-laitteissa Bluetooth-linkki jäi omien kokemusteni mukaan jonnekin 256–384 kilobittiin, mutta uusissa laitteissa taidetaan päästä jo megabitin tuntumaan. En ole onnistunut luotettavasti testaamaan sitä, joten arvio on isolla varauksella.

JoikuSpot tukee myös useita yhtäaikaisia käyttäjiä, joten hätätapauksessa nopealla yhteydellä varustettu kännykkä voi toimia vaikka kodin tai kokoushuoneen nettiyhteytenä.

Laittakaahan kokemuksia jakoon, kun olette kokeilleet.

Kokeilussa SlingPlayer Mobile

Innostuin tammikuun alussa taas ajatuksesta hankkia Slingbox, mutta laitteiden hankala saatavuus epäilytti. Tilanne korjaantui nopeasti, sillä Sling Media teki jälleenmyyntidiilin Verkkokauppa.com:n kanssa. Jos Slingbox ei ole tuttu, Sling Median sivujen demo tiivistää idean.

Pääsin jo vähän kokeilemaan SlingPlayeriä Windowsissa ja S60-kännyköistä Nokia N82:ssa ja N95 8GB:ssä. SlingPlayer Mobilen idea on mainio, joten parit kommentit siitä.

Ohjelma siis tuo kodin digi-tv:n ja muut boksiin kytketyt videolaitteet netistä hallittavaksi ja katsottavaksi. S60-sovellus ei ole yhtä mukava käyttää kuin oikeaa kaukosäädintä jäljittelevä Windows-softa, mutta ainakin kanavien vaihtaminen sentään onnistuu numeronäppäimistä.

SlingPlayerillä pitäisi voida hallita vaikkapa digiboksin tallennusten ajastuksia, mutta tätä toimintoa ei tunnu olevan mobiilisoftassa. Ajatus on siis se, että TV-ohjelman voi määrittää otettavaksi talteen, vaikkei olisikaan kotona.

Kokeilin toisto-ohjelmaa kahden eri Slingboxin kanssa, Suomessa ja USA:ssa. Kumpikaan ei siis vielä ole kotonani. Soneran 3G-verkossa kuva tökki ja pätki usein, mutta kotona WLAN-verkossa katselu oli sujuvaa. Tosin työpaikkani on korkea ja syvä betonitorni, joten ei siellä 3G koskaan ole oikein toiminut.

Erikoista on se, että SlingPlayerin saa boksin mukana (ja netistä maksutta) Macille ja Windowsille, mutta mobiilisoftasta veloitetaan erikseen noin 30 €. Loogiselta tuntuisi siivittää laitteen myyntiä sillä, että softan saa alustalle kuin alustalle samalla. Toisaalta, kehityskustannuksia tulee mobiilisoftista lisää.

Slingboxeja on myyty joitain satoja tuhansia maailmanlaajuisesti, eli kyse on sikäli aika pienestä yrityksestä. Suomessa Verkkokauppa.com on myynyt bokseja ensimmäisen parin viikon aikana joitain kymmeniä viikossa.

SlingPlayer Mobile S60:ssä. Valikon käyttö ei tunnu kovin kätevältä verrattuna Windows-version kaukosäätimeen.

SlingPlayer Mobile olisi tietysti sitä vaikuttavampi, mitä parempi näyttö laitteessa olisi. Yli neljän tuuman näytöllä esimerkiksi Nokia N810 ja Sony PSP olisivat lupaavia. Sling Median sivuilla onkin artikkeli siitä, mitä alustoja kannattaisi kenties tukea seuraavaksi.

Nokian Linux-tabletien OS 2008 ei ole yltänyt TOP-10-listalle, mutta kommenteissa innostunut käyttäjä ja kehittäjä tarjoutuu kääntämään ohjelman, jos Sling Media vain antaa tarvittavat rajapinnat käyttöön.

SlingPlayerin kanssa N810:sta tulisi varmasti houkuttelevampi laite, joten kenties porttaus on jo tekeillä. Tapaamani Sling Median EMEA-alueen johtaja Stuart Collingwood vihjasi, että iPhone-versio on jo tekeillä. Hän ei siis virallisesti julkistanut kuitenkaan.

Jos ei käynyt selväksi, olen kuitenkin ihastunut Slingboxiin. Kaveripiirissä Slingbox tuntuu kiinnostavan eniten niitä, jotka matkustavat paljon töiden takia. Hommaan sellaisen kotiin, kunhan olen testannut toimivuuden Handan-digiboksini kanssa.

WLAN-hotspotiin S60-selaimella – osa II

Kommentoin kesällä sitä, että yritin päästä S60-selaimella TeliaSoneran Homerun-verkkoon. Ei se oikein onnistunut, kun login-sivu ei toimi järkevästi pikkunäytöllä.

On kumma juttu, että vaikka WLAN yleistyy älypuhelimissa, näistä sisäänkirjautumissivuista ei nähdä mielekkääksi tehdä kevennettyjä versioita. Selain olisi helppo tunnistaa, ja näyttää sille soveltuva versio.

Tällä viikolla matkustin Frankfurtin kautta Orlandoon ja takaisin. Frankfurtin kentällä oli neljän tunnin vaihto, joten olisin päivittänyt parit podcastit S60-laitteeseen. Rekisteröityminen oli pakko tehdä kannettavalla, mutta käyttäjätunnuksen saatuani sisäänkirjautuminen sentään toimi S60-selaimellakin.

T-Mobilen WLAN-verkko toimi kentällä, mutta rekisteröityminen vaati minulta kannettavan selaimen avaamisen. Sisäänkirjautuminen onnistui S60-selaimellakin.

Miksi WLAN-kännyköiden käyttäjiä ei haluta palvella? Operaattorit kenties toivovat, että asiakkaat mieluummin maksavat 8–11 euroa megatavulta 3G-/GPRS-datasta. Tai sitten pieniä WLAN-laitteita ei vain nähdä olevan tarpeeksi.

Niin tai näin, pääsin Frankurtin kentällä lukemaan sähköpostit, päivittämään parit podcastit ja katsomaan Ylen tuoreimmat uutisvideot.

Lopuksi pahoittelen sitä, etten ole ehtinyt päivitellä blogia yli viikkkoon. Työt ja matkustelut ovat vieneet aikani ja voimani poikkeuksellisen tiiviisti.

Työpäivä ilman operaattoria

Kirjoitin taannoin uutisen Ciscon ja Nokian referenssiasiakkaasta Maastrichtista, jonka kerrottiin jättäneen 900 Eseries-kännykästään peräti 850:stä mobiilioperaattorin pois. Laitteita käytetään kunnan tiloissa WLAN-verkossa.

Eräässä teollisuusyrityksessä it-yksikössä työskentelevä lukija kertoi sen jälkeen kokeilleensa samaa. Heillä on kuulemma WLAN-verkot myös puhekäytössä toimistoissa Helsingissä, Keski-Euroopassa ja USA:ssa.

Juju tuntuu olevan se, ettei asiakkaalle anneta suoraa kännykkänumeroa, vaan yksi ainoa IP-puhelunumero. Puhelut sitten ohjautuvat IP-softaluuriin tai kännykkään (SIP) sen mukaan, missä käyttäjä on. Eri selvitysten mukaan 80 prosenttia työpuheluista soitetaan organisaation toimitalon sisällä. Työpäivä voisi todellakin onnistua ilman mobiilioperaattoria.

En nyt tarkoita, että ihmiset olisivat laajemminkin luopumassa mobiilioperaattorista. Tai että luotettavan VoWLAN-peiton rakentaminen olisi edes helppoa. Siltä kuitenkin näyttää, että viimein on mahdollista päästä eroon siitä, että etäisyys tai kesto ratkaisevat puhelun hinnan.

Itse kaipaan jo työkännykkääni firman IP-puheluiden tukea, tosin lähinnä ulkomailla. Aika monta rahaa säästyisi, kun puheluista ei maksettaisi enää kalliita ulkomaanpuhelumaksuja. Tämän on pakko houkutella yrityksiä, joilla on toimipisteitä useissa maissa.

Akkukeston erot yllättivät

Eilen ja tänään saapuvassa Tietokone-lehdessä on kirjoittamani älypuhelinten vertailu, jossa on 10 rajaukseen sopinutta HTC:n, Motorolan, Nokian, Palmin, Samsungin ja Sony Ericssonin laitetta. Juttu on luettavissa Flash-näköislehtenä (7 €) netistä. Tein jutusta myös uutisen, mutta se ei paljasta mallikohtaisia lukuja.

Jutun tärkein mittaus oli akkukeston testaaminen, jossa erot akkukestosta datasiirroissa alle kahdesta tunnista yli viiteen tuntiin mukana tulevilla akuilla yllättivät ainakin minut. Aiempina vuosina mittasimme puheaikoja, mutta näissä laitteissa datakäyttö korostuu ja on usein pullonkaula, kun esimerkiksi push-mail-sovellus tai PC-synkronointi voivat olla taustalla jatkuvasti päällä.

Myös WLAN-tiedonsiirtonopeuksista on kiinnostavaa havaita, että Symbian- ja Windows Mobile -laitteiden suorituskyky riittää jo hyödyntämään 802.11g-verkkojen b-verkkoja paremmat tiedonsiirtonopeudet. Toisaalta tehokkainkin laite jäi kauas Windows-kannettavien 802.11g-sovittimien tiedonsiirtonopeuksista.

Palaan myöhemmin siitä, mitkä ovat mielestäni olleet vuoden parhaimmat kännykät ja oheislaitteet. Ehdotuksia ja kommentteja saa jo lähettää.

Digikameroiden langattomuus jäi kesken

Joskus pari vuotta sitten muistan ennusteita, joiden mukaan langattomat yhteydet, kuten Bluetooth ja WLAN yleistyisivät digikameroissa vastapainoksi sille, että kännyköistä on tullut parempia kameroita.

Minusta näyttää siltä, että ennusteet eivät ole toteutuneet. Bluetooth ja WLAN ovat joidenkin harvojen mallien erikoisuus, eivät arkipäivää digipokkareissa.

Eikö tämän pitänyt olla vastaisku kamerakännyköitä vastaan? Jotain meni ilmeisesti vikaan, ja Tuija Aallon blogimerkintä näyttää kiteyttävän ongelman ytimen. Kameroihin ei ole keksitty toimivia käyttöliittymiä kuvien jakamiseen. Nikon yrittää Tuijan kokemusten perusteella jopa väkisin tyrkyttää omaa kuvapalveluaan sen sijaan, että antaisi kuluttajan valita.

Minä olen kaivannut työkameraani Bluetoothia, jotta kuvat saisi automaattisesti ja nopeasti läppäriin sitä mukaa, kun otan niitä. Tuossa säästyisi vähän työaikaa ja harmia siitä, että muistikortti on unohtunut johonkin PC:hen tai muistikortinlukijaan, joka taas ei ole mukana.

Bluetoothin käytännön ongelma saattaisi olla hitaus. Työkeikoilta minulla on yleensä 30–50 kuvaa, joista pitäisi nopeasti valita 1–3 onnistunutta. Jokainen kuva on useita megatavuja, joten Bluetoothilla siirtäminen olisi liian hidasta. Ei tämä taitaisi sittenkään toimia.

Entä WLAN? Kokeilin joskus Canonin Ixus Wirelessia (WLAN-yhteydellä), ja tiedostojen siirtäminen läppäriin oli hankalaa. Ehkä käyttöliittymät ovat sittemmin parantuneet, mutta ensivaikutelma oli huono.

Digikuvien julkaisuun suoraan kamerasta nettiin en oikein usko. Haluaisin kuviin kuitenkin otsikot, mahdollisesti kuvaukset ja tagit, ja niiden kirjoittaminen ilman alkeellistakaan näppäimistöä ei toimi.

Kännykästä kuvat siirtyvät langattomasti kätevästi. Bluetooth-linkki vie ne läppäriin automaattisesti kuvakansiooni, ja Flickriin lähetän kuvat sähköpostitse Gmailin SMTP-palvelimen kautta.

Mobiili-WiMax haastaa 3G:n – läppäreissä

Eihän tässä näin pitänyt käydä. Mobiili-Wimax tai IEEE 802.16e -yhteyksien tuki näyttää tulevan Intel Centrinoon yhdysrakenteisena ennen 3G-verkkojen yhteyksiä.

Intelin toissaviikon tiedote kuitenkin nimenomaan mainitsee, että ensiv vuoden Centrino-päivitys – työnimellä Montevina – tuo mobiili-WiMaxin tuen, mutta emolevylle integroitu 3G-piiri sen sijaan siirtyy eteenpäin, ties minne asti.

Suomalaisittain asiasta tekee kiinnostavan se, että Intel ja Nokia julkistivat tuovansa yhdessä 3G-tuen Centrinoon, mutta myöhemmin yhteistyön tiedotettiin päättyneen. Syy ei oikein koskaan selvinnyt.

Lisäulottuvuuden asiaan tuo se, että USA:ssa ainakin Sprint-operaattori on ilmoittanut laittavansa miljardeja dollareita mobiili-WiMaxiin. On epäselvää, aikooko se jatkaa lainkaan nykyisen CDMA-verkkotekniikan seuraaajaan, brändinimeltään UMB (Ultra Mobile Broadband).

Intel ja Nokia julkistivat myös yhteistyönsä Intelin WiMax-piirisarjan käyttämisestä Nokian tulevassa Nseries Internet Tabletissa. Verkkokisa näyttää alkavan uusista asetelmista.

Kuinka suuri merkitys on sillä, mikä verkkotekniikka tulee Centrino-kannettavissa integroituna? Ainakin WLAN:n yleistymisessä sillä on ollut tärkeä rooli.

Nokia 6555 pääsee AT&T:n valikoimiin

Luin aamun HS:stä (€), että elokuussa julkistettu Nokia 6555 on keskiviikkona lanseerattu AT&T:n eli entisen Cingular Wirelessin valikoimissa Yhdysvalloissa. Hinta kytkydiilillä on US$50.

HS:n mukaan puhelin kilpailee Apple iPhonen kanssa AT&T:n asiakkaista. Halpa peruskännykkä ja kallis viihdemediavehje eivät taida kuitenkaan kilpailla samoista ostajista. Nokia 6555 näyttää keskittyvän puhe- ja SMS-ominaisuuksiin, kun taas iPhone on enemmänkin iPod puhelimen kera.

Nokia 6555:ssa näyttää olevan musiikkisoitin (AAC, eAAC, MP3, WMA) ja microSD-muistikorttipaikka (ainakin 4 Gt tuella, sanoo Nokia.fi), joten miksei tästä siis saisi musiikkisoittimenkin. Puhelinta on luonnehdittu "ohueksi ja tyylikkääksi simpukkamalliksi". Minä olen nähnyt vain pressikuvat.

Juttu kertoo, että Nokia 6555:ssa pääsee yhden näppäimen painalluksella operaattorin palveluihin. Nokian kännyköissähän hetken 0-näppäimen pohjassa pitäminen on iät ja ajat vienyt operaattorin sivuille. Puhelinta näkemättä en tiedä, onko tässä menty pidemmälle.

Pettymys on tietenkin se, ettei Nokia nytkään saanut kehittyneempää S60-mallia operaattorin valikoimiin. Joitakin on siellä tarjolla, kuten Nokia E62 aiemmin AT&T:llä ja nyt näkyy olevan tarjolla N75. T-Mobile tarjoaa tarjoaa Nokian S60-malleista ainakin 5300 XpressMusicia. Näin siis operaattoreiden web-sivuilla.

Aiemmin tällä viikolla Nokia N95 lanseerattiin USA:ssa, mutta ilman operaattoreiden tukea, enkä ainakaan eilen löytänyt sitä edes AT&T:n tai T-Mobilen valikoimista USA:ssa.

Erilaisia arvioita on esitetty, että Nokian älypuhelimet olisivat liian kalliita USA:ssa operaattoreiden kytkypaketteihin, ja että esimerkiksi WLAN-verkkojen tuki häiritsee operaattoreita. Liekö joku periaatekysymys? On vaikea nähdä ihmisten vaihtavan vielä mobiiliverkoista kovinkaan usein WLAN:iin.

okiasta tätä "WLAN-ongelmaa" ei ole oikein koskaan myönnetty, ja N95:n julkistuksen osalta arvion minulle esitti Gartnerin analyytikko.

Amerikkalaisilla foorumeilla N95 näyttää saaneen valtavasti huomiota, joten ihmettelen tosissaan, malttavatko AT&T ja T-Mobile tarjoamasta sitä. Jo miljoona kappaletta myynyt iPhone osoittaa, että amerikkalaisille kelpaa kalliimpikin kytkykännykkä. Vai missaanko jotain tässä?

Nettiyhteyksistä kilpailukeino joukkoliikenteelle

Hesari kertoo tänään, että HKL on tuomassa matkustajille maksuttoman nettiyhteyden metroon. Juttu on julkaistu aiemmin netissä ilmaiseksi.

HKL:n lähiliikennettä enemmän Suomessa olisi minusta tarvetta kunnollisille internet-yhteyksille VR:n kaukojunissa, jotta työmatkalaiset ja liikematkustajat voisivat paremmin hyödyntää matka-aikansa. Samalla myös PC-istumapaikkoja (joissa saa sähköä) olisi syytä lisätä.

Saahan nettiyhteyden tosin kännykkäverkkojen kautta jo nykyisin, mutta kokeilujeni perusteella jo Helsingin ja Tampereen tai Helsingin ja Turun välillä suurin osa matkasta tuntuu menevän Elisan ja Soneran verkoissa hitaiden ja korkeiden viiveaikojen GPRS-yhteyksillä.

Olen vähän ihmetellyt, etteivät operaattorit ole tähän mennessä panostaneet 3G-peittoalueen tuomiseen radan varsille edes tiheimmillä välimatkoilla. Nyt ne jättävät markkinarakoa muille yhteystavoille.

Digitan @450-verkolla (Flash-OFDM) juniin saataisiin 512 kilobitin tai megabitin yhteydet, ja yksi WLAN-tukiasema junanvaunua kohti varmaan riittäisi. Investointi voisi olla VR:lle hyvä kilpailukeino kotimaan lento- ja linja-autoliikennettä vastaan.

VR voisi myös tarjota nettiyhteydet 1. lk:ssa lipun hinnassa ja muille lisämaksusta. Ahneeksi ei kannata ryhtyä, sillä lentäminen on Suomessa jo usein halvempaa ja nopeampaa kuin junalla matkustaminen. Lyhyillä lennoilla on kuitenkin hankala tehdä töitä, koska nousut ja laskut vievät melkein koko matka-ajan. Kaukojunilla ei ole tätä haittaa.

Vastaavasti myös kaukoliikenteen bussit voisivat kilpailla junia ja yksityisautoilua vastaan tarjoamalla työskentelymahdollisuudet. Kaukoliikenteen yhtiöiden pitäisi nähdä internet-yhteyden tarjoaminen oman palveluntason parantamisena.

HKL:n hankekin on PR-mielessä tosi onnistunut. Toimittajat kirjoittavat tohkeissaan, miten laajakaista tulee busseihin ja metroon. Yhteen sivulauseeseen jää maininta, että samalla reaaliaikainen videovalvonta lisääntyy. Se on aihe, joka voi saada "privacy-friikit" käymään kuumana.

Karsittu iPhone vai tehostettu iPod

Aiemmin harmittelin täällä, että iPod touchista karsittiin Bluetooth-yhteydet iPhoneen nähden (kuten jorde kommentikin). Se olisi ollut hyödyllinen, sillä kännykän kanssa olisi päässyt Safarilla nettiin missä missä vain 3G-(GPRS-verkossa.

Olen lukenut muutamia analyytikkoarvioita julkistuksesta ja monet ovat kirjoittaneet, ettei kyse ole karsitusta iPhonesta, vaan uusien ominaisuuksien tuomisesta iPodiin.

The addition of Wi-Fi to the new flagship iPod, the iPod Touch, is not surprising given what competitors like SanDisk and Microsoft have already done with their products. At first pass, however, Apple’s Wi-Fi implementation is more powerful than those of its competitors, .... (Chris Crotty / iSuppli)

Kyse on näkökulmansa, ja jokainen voi asettaa omansa. Teknisesti iPod touch näyttää kuitenkin olevan iPhonen karsittu versio.

Toinen analyytikko arvioi, että karsimalla ominaisuuksia Apple haluaa rajata iPod touchin vain viihdelaitteeksi, jotta se ei vähentäisi iPhonen myyntiä.

Apple is positioning the iPod Touch initially as an entertainment device. Apple wants to minimise the potential for the Touch to conflict with the iPhone. By omitting these productivity functions Apple will succeed in the short term, but Apple still leaves the way open to add features back in to the first generation iPod Touch through software/firmware updates ... (Iam Fogg / JupiterResearch)

Apple on halunut aina pitää tuotteensa riittävän helppokäyttöisinä ja yksinkertaisina, joten voi olla ettei Bluetooth-kännykän ja iPod touchin kanssa yhdessä sählääminen olisi edes sopinut kokonaisuuteen.

Netissä on kommentoitu myös esimerkiksi iPhonen hinnanlaskua 100 dollarilla ja riittääkö tämä lisäämään myyntitahtia. Analyytikot ovat tehtailleet tutkimuksia ja raportteja siitä, millä hintatasolla X prosenttia amerikkalaisista olisi halukas ostamaan iPhonen.

Pelkäksi MP3-soittimeksi iPod Touch olisi aika iso, ja siksi pitäisin Safaria ja muita nettisovelluksia tärkeinä. Minulta taitaa siis jäädä iPod Touch ostamatta.

iPod touch

Saunalahdella 5000 WLAN-jakajaa

Olen kijoittanut täällä useaan otteeseen siitä, miten Virossa ja erityisesti pääkaupungissa Tallinnassa on onnistuttu nopeasti rakentamaan avoin WLAN-verkkojen yhteisö.

Hieman yllättäen, minulle ja varmasti monelle muullekin, Saunalahti on kasvattanut omaa Wippies-yhteisöään jo yli 5000 pisteeseen, joista yli 4900 on Suomessa. Se tarkoittaa, että Saunalahti on lähettänyt noin 5000 käyttäjille maksutonta WLAN-purkkia ja/tai reititintä.

Saunalahti ei tietenkään tee hyväntekeväisyyttä, vaan yrittää myydä yhteisön käyttäjille lisäpalveluita, kuten internet-puheluita ja lisää levytilaa ja monia muuta, joita on suunnitteilla. Ulkomallekin on yritystä päästä, ja Ruotsissa on jo joitain kymmeniä tukiasemia. Kirjoittelin Saunaladen suunnitelmista enemmän aamun uutiseen.

F1-kisat livenä kännykkään

En ole kovin vannoutunut F1-penkkiurheilija, mutta tänään olen seurannut Nürburingin kisaa Räikkösen paalupaikan takia MTV3:n netti-TV:n kautta.

Samalla kokeilen kännykässä LIVE Yamigo -palvelua, joka tuo kisatiedot lähes reaaliaikaisena kännykkään. Palvelu hakee Formula1.com:sta kisan tulostaulukon, radan tiedot ja kuljettajien tietoja.

LIVE Amigo näyttää F1-kisatilanteen, kommentit tapahtumista radalta ja muuta kiinnostavaa.

Formula1.com:ssa nämä tiedot ovat maksutta seurattavissa rekisteröitymisen jälkeen, mutta Yamigon kännykkäversiosta pyydetään 6,99 euroa kautta kohti. Minä en tuota maksanut, vaan 10 000 ensimmäistä käyttäjää saa ilmaisen kokeilun.

Kiinnostavaa olisi myös tietää, miten pieni helsinkiläinen yritys on saanut neuvoteltua oikeuden myydä eteenpäin F1-dataa kännykkään, jota virallinen sivusto tarjoaa maksutta PC-selaimille.

Niin tai näin, sovellus toimii ihan kivasti WLAN-verkossa. Välillä lataaminen hieman tökkii N95:ssä, mutta hetken viiveiden jälkeen se taas päivittää dataa. Sivuilta voi hake testisovelluksen, jolla voi kokeilla toimiiko Java-ohjelma omassa kännykässä.

Melko hyvin F1-kisoja pystyy seuraamaan myös F1-Forumin PDA-sivujen kautta. Uutisia päivitetään nopeasti, sillä äskeinen Räikkönen keskeyttäminen tuli sivuille parissa minuutissa. Ja Sonerahan tarjaa MobiiliTV-sovellukseensa myös F1-kisastriimin kolmella eurolla vuorokaudessa.

Avoimen koti-WLAN:n vaarat

Avoimet ja suojaamattomat WLAN-verkot ovat herättäneet keskustelua, kun STT:n kesätoimitus julkaisi eilen jutun Helsingin avoimista verkoista. Se julkaistiin esimerkiksi HS.fi.ssä ja Verkkouutisissa.

Jutuista ei selviä, millä perusteella arviot suojaamattomien verkkojen määristä on tehty. Mutuna voi tietysti todeta, että avoimia verkkoja Helsingissä aika paljon. Näin heinäkuussa vaatimukset uutisille eivät ole hirveän korkeat:

"Yhden korttelin varrelta löytyy yhä kymmeniä suojaamattomia yhteyksiä", rikosylikonstaapeli Kari Koskinen Helsingin poliisin tietotekniikkarikosyksiköstä sanoo STT:n jutussa.

Asiaa on joskus ihan tutkittukin. Tietokone-lehdessä selvitimme avointen WLAN:ien määrää syksyllä 2002 ja 2004 pk-seudulla ja Helsingissä ajamalla autolla ympäriinsä tehokkaiden antennien kanssa. Avoimia verkkoja oli ensimmäisellä kierroksella 152, toisella jo 1117. Molemmilla kerroilla hieman alle puolet ei käyttänyt WEP- tai WPA-salausa.

Tällainen avoimuus/salaamattomus ei sinänsä kerro, onko verkko täysin suojaamaton. Jos kyseessä on yritysverkko, avoimesta tukiasemasta ei välttämättä pääse palomuurin läpi minnekään.

Sama pätee verkkoihin, joihin on kirjauduttava sisään (FON, OpenSpark, SparkNet, Sonera HomeRun jne). Suojaamattomuuden voi varmistaa vain, jos oikeasti yrittää päästä verkon kautta jonnekin. Tämän takia STT:n juttu haiseekin vähän mätäkuun uutiselta.

Silti, ihmisiä on paikallaan muistuttaa WLAN:n suojaamisesta. Kotona helpoin tapa on juuri tukiaseman oma WEP-/WPA-salaus.

Minulla on kotona erikseen vierasverkko (FON-tukiasema) ja oma WLAN. Vierasverkko on avoin, mutta vaatii FON- tai vierastunnuksen. Privaattiverkkoni vaatii WPA2-avaimen.

Avoimen WLAN:n väärinkäytöksen riski lienee pieni. Jos sellaisen kohteeksi joutuisi, poliisi tekisi ensin kotietsinnän kotiini ja veisi mukanaan kaikki koneet ja verkkolaitteet kenties viikoksi tai pariksi. Ne tulisivat sitten aikanaan takaisin tutkinnan edettyä. Pienikin riski kannattaa siis välttää, kun se onnistuu vielä helposti.

Hesarin uutiskeskustelussa aika moni näyttää olevan sitä mieltä, että WLAN:n voi hyvin jättää avoimeksi ja kyse on vain operaattoreiden pelottelusta. Onhan se tietysti lohdullista, että ihmiset vielä luottavat hyväuskoisesti toisiinsa.

Kaupoissa myytävät tukiasemat ovat edelleen suojaamattomia oletusasetuksillaan, joten aika moni kotikäyttäjä jakaa WLAN-verkkoaan tietämättään kenelle tahansa. WLAN-verkon haltija ei ole siis tehnyt tietoista valintaa.

STT:n jutussa on myös esitetty väite, josta on kiistelty vuosia:

Harmitonkin luvaton käyttö, esimerkiksi omien sähköpostien tarkastaminen naapurin wlan-verkon avulla, on kuitenkin lain
vastaista. Rikoslain mukaan naapurin yhteyttä ei saa käyttää luvatta, vaikka tästä ei mitään suoraa vahinkoa kellekään synnykään.

Jutusta ei selviä, mihin rikoslain pykälään tulkinta perustuu. Sekään ei selviä, onko tulkinnan esittäjä ylikonstaapeli Koskinen vai STT:n kesätoimittaja.

Kummankaan tulkinta ei oikeastaan ole kovin merkittävä, koska monet okeusoppineet ja tietoliikenteen asiantuntijat ovat kiistelleet tästä vuosia. Yhtään tuomioistuimen tulkintaa ei tästä tietääkseni vielä ole.

Avointa WLAN:ia on verrattu joskus siihen, että joku jättää kotinsa oven tai takapihansa portin auki. Toisen yksityisalueelle ei saa silti tunkeutua. Analogia ei ole täysin pitävä, sillä mobiililaite tai PC saattaa vaihtaa langatonta verkkoa käyttäjän huomaamattakin. Naapurin kotiin sen sijaan ei eksytä vahingossa.

WLAN-hotspotit S60-selaimella: HomeRun

Harmittelin aiemmassa merkinnässä, ettei WLAN-hotspotien sisäänkirjautumissivuja tunnuta oikein virittävän siten, että WLAN-kännykälläkin voisi kirjautua sisään tai ostaa käyttöaikaa. Ehkä niitä pidetään liian marginaalisina?

Tuon jälkeen Tommi viritteli keskustelua asiasta S60-softablogissa. Siellä oli myös pari ehdotusta tilanteen kiertämiseksi ja ratkaisemiseksi.

Oli syy mikä tahansa, WLAN:n hyödyntämisen käyttökynnys jää korkeaksi.

Sattumalta kokeilin päivittä lentoasemalla N95:een parit podcastit, kun siellä on TeliaSoneran HomeRun, minulla on sinne käyttöaikaa. Tämä ei oikein onnistunutkaan. Jos maksuaikaa pitäisi ostaa, myös luottokortin tietojen näpyttely on melko vaikeaa.

On tietysti makuasia, pitäisikö mobiiliselain yrittää tunnistaa ja tarjota räätälöity näkymä. Näkisin asian puhtaasti toiminnallisesti. Jos sivun tehtävä on tarjota mahdollisimman helppo ja nopea sisäänkirjautuminen, sen olisi hyvä toimia mahdollisimman monenlaisella päätelaitteella.

Uutta tarjontaa @450-verkkoon

Alan jo hiljalleen tottua käyttämään Digitan 450 MHz -verkon brändinimeä @450, koska tekninen nimi Flash-OFDM on yksinkertaisesti aivan kauhea

Nimi ei tietenkään ole verkon suurin ongelma, vaan palveluoperaattoreiden ja päätelaitteiden puute. Nyt tilanteeseen näyttää tulevan pienin askelin parannusta.

Digitoday taisi ensimmäisenä kertoa pienen Exoteqin kehittämästä laitteesta. Yrityksen toimitusjohtaja Ilkka Martikainen oli yhteydessä minuunkin, ja tein teknisemmän jutun vempaimesta. Laite ja ohjelmistot ovat ymmärtääkseni jo sen verran pitkällä, että IP-puheluitakin (SIP) päästään pian testaamaan. Silti Exoteq Meos ei ole varsinaisesti matkapuhelin, se ei siis tue GSM/UMTS-verkkoja.

Muuten speksit kuulostavat nykyisten puhelinten perustasolta, 2,5" QVGA -näyttö, MP3- ja videosoitin streaming-yhteyksien tuella, 1 Gt flash-muistia (muistikortti?) sekä web-selain.

Yksi tärkeä sovellus on tietenkin mahdollisuus toimia modeemina kannettavalle tai pöytä-PC:lle. Saa nähdä miten hyvä antenni kämmenlaitteeseen saadaan.

Arvioitu "enintään 500 euron" hinta kieltämättä kuulostaa liian kalliilta, koska kyseessä on yhden verkon eli Flash-OFDM-verkon (450 MHz tai 870 MHz, eri mallit) laite. Laitteessa tosin on SDIO-laajennuspaikka, johon saanee melko edullisesti WLAN-sovittimen.

Jos minulla olisi kesämökki, haluaisin sinne mieluiten hyvällä antennilla varustetun reititinpurkin, joka ottaisi vastaan 450 MHz -verkon ja jakaisi sen eteenpäin WLAN-verkkona. Näin kannettavat, kännykät ja muut laitteet voisivat helposti hyödyntää nettiyhteyden.

Roheken myös mutuna ennustaa, ettei Flash-OFDM yleisty päätelaitteiden tekniikkana ehkä PC-korteja lukuun ottamatta, vaan sitä käytetään eniten joukkoliikenteessä, kodin ja yritysten reitittimissä jne, ja yhteys päätelaitteisiin toteutetaan WLAN-verkkona.

WLAN-kännyköiden akunkestosta

Työkeikalla VON Europe -messuilla tuli mahdollisuus jututtaa niin Fringin, Truphonen kuin Motorolan ihmisiä esimerkiksi IP-puheesta ja WLAN:sta kännyköissä.

Mobile VOIP -paneelissa S60-softia kehittäneiden yritysten edustajat ymmärrettävästi kehuivat Nokian S60-laitetarjontaa WLAN:n tuomisesta moniin kännyköihin. Myöhemmin pääsin kysymään asiasta Motorolan asiantuntijalta. Miksi Motorolalla on Nokiaa vähemmän WLAN-malleja ja miksi WLAN-malleja tuntuu muutenkin olevan markkinoilla enemmän Euroopassa kuin USA:ssa?

Motorolaa edustanut ratkaisuarkkitehti Steve Plunkett vastasi, että WLAN:n virrankulutus kännyköissä on ollut liian suurta, ja että IEEE 802.11e korjaa tämän. Pikainen haku netistä paljasti, että kyse on palveluntason määritysten (QoS) ja virranhallinnan standardista 802.11a/b/g-päätelaitteille ja -tukiasemille.

Plunkett käytti ilmaisua "Wi-Fi Alliance is working on this", mutta haku nokia.com:sta kertoi, että Nokian E-sarjalaisista ainakin E61i:n, E65:n ja E90:n (eli kevään uusien mallien) pitäisi tukea tekniikkaa. Aiempaa fiksumman WLAN:n käytön pitäisi ainakin teoriassa vähentää virrankulutusta.

Olen miettinyt, miten asiaa voisi mitata tai edes pinnallisesti tutkia. Se tuntuu hankalalta, koska akunkestoon vaikuttaa niin moni asia. Yksi konsti olisi kenties ladata akku täyteen, pistää puhelintoiminnot pois päältä (offline) ja laskea kauanko akkua riittää nettiradion kuunteluun WLAN-verkossa.

Tuo ei tosin olisi kovin realistinen tutkimusmenetelmä, kun tosiasiasa laitetta käytetään juuri sekalaisesti ristiin puhelimen radioiden kanssa. Ja tähän noiden virransäästön ominaisuuksien pitäisi myös vaikuttaa.

On olemassa sekin mahdollisuus, että Motorolan mies pluffasi. Kun oman firman tuotevalikoimasta puuttuu kiinnostava ominaisuus, se on mukavampaa kuitata tekniikan kehittymättömyydellä kuin kustannustekijöillä tai operaattoreiden painostuksella.

Nokia E90 -arvioita lisää

Työnantajani julkaisupoliittisista syistä johtuen en voi tarinoida tänne omia E90-käyttökokemuksiani, mutta muualle sopii linkittää. Keskiviikon Taloussanomissa julkaistu Nokia E90 -arvio on näemmä luettavissa webissäkin. Lisäksi Matkapuhelininfossa alkaa kertyä E90-käyttökokemuksia.

Taloussanomien jutun kirjoittaja kertoo käyttäneensä laitetta kuukauden eli toukokuun alusta lähtien. Tuo vähän ihmetyttää, koska E90 oli tietääkseni silloin vielä selkeästi protovaiheessa. Yleensä Nokia ei ole luovttanut protoja toimittajille talon ulkopuolelle.

Nokia E90 näyttää saavan netissä kehuja tarkasta näytöstään (800 x 352 pikseliä), kohtuullisesta QWERTY-näppäimistöstään, melko tehokkaasta suorittimesta esimerkiksi HSDPA:n ja WLAN:n hyödyntämiseen, pääasiassa yhtensopivuudesta S60-ohjelmien kanssa ja melkein kaikista teknisistä herkuista yhdessä laitteessa.

Pyyhkeitä sen sijaan on annettu 9300i:tä isommasta koosta, massasta (210 g) ja siitä, että GPS-sijainnin saaminen kestää totutusti minuutteja. Myös akkukeston riittävyys vaikuttaa epäilyttävän.

Nokia E90:stä näkee, että Nokia on panostanut siihen. Laite on vankkarakenteinen, eikä se natise tai klonksu. Tästä seuraa myös edeltäjää (9300/9300i) raskaampi masssa.

Eniten olen kuullut epäilyjä siitä, onko kommareiden aika jo ohi, kun useimmilla on joka tapauksessa mukanaan varsinainen kannettava, ja älypuhelimen halutaan sitten olevan kevyempi. Toisaalta jotkut ovat sanoneet, että kommari korvaa tarpeen läppärille.

Laitehan maksaa yhtä paljon kuin perustason läppäri, mutta se tuskin lienee ongelma niille, joiden työelämän statukseen tällainen laite kuuluu. Eikä kukaan kysele, vaikkei käyttäjä hallitsisi muuta kuin puhelut ja tekstiviestit.

WLAN-hotspotit S60-selaimella

Yritin ladata kännykkään WLAN-verkon kautta parit podcastit kuunneltavaksi lentomatkan aikana. Olisin myös päivittänyt postilaatikon samalla, kun nyt kerran maksoin hotellihuoneen yhteydestä.

Vaan eipä ole tätä tai useimpia muitakaan WLAN-hotspotien sivuja vielä ajateltu kännyköiden selaimille.

Ei olisii rakettitiedettä tunnistaa vaikkapa S60-selain ja tarjota sellaiselle yksinkertaistettu versio sivuista. Teoriassa näitäkin pitäisi voida käyttää, mutta käytännössä login-kentän etsiminen ja tietojen näpyttely tuntuu liian vaivalloiselta.

Oletteko osuneet jo WLAN-hotspotiin, joka tunnistaisi Operan, Pocket IE:n tai S60-selaimen ja tarjoaisi sellaiselle sopivan sivun? Olen käyttänyt aika montaa hotspotia, ja toistaiseksi ne ovat vaatineet aina kannettavan.

UMA kiinnostaa taas

Saunalahti julkisti eilen ensimmäisenä operaattorina Suomessa kaupallisen UMA-palvelun, jonka on määrä tulla saataville ensi viikolla.

Aiemmin olen ollut lievästi ilmaistuna skeptinen UMA:n suhteen. Olen ajatellut, että se on operaattoreiden ja verkkoyhtiöiden standardi IP-puheen torjumiseen.

"Panu Lehti ei ehkä hahmota, ettei UMA ole kuluttajalle kovin kiinnostava. Sehän on luotu operaattoreiden lähtökohdista lähinnä torjumaan IP-puheen uhkaa, eikö?", tilitin vielä helmikuussa. Nyt vaikuttaa siltä, että olin onneksi väärässä.

Saunalahden eilen julkistama UMA-palvelu vaikuttaa aivan toiselta. Operaattori esimerkiksi lupaa maksuttomia puheluita, kun ne soitetaan UMA-kännyköillä WLAN-verkkojen välillä. Muilta osin palvelusta ei vielä paljoa tiedotteessa paljastettukaan.

Tai jos soittaja on UMA-kännykällä vaikka kesäasunnollaan ulkomailla tai hotellin WLAN-verkossa, voi Suomeen soittaa UMA-kännykkään kotimaisen matkapuhelun hinnalla. IP-yhteys siis poistaa etäisyyden merkityksen.

Ilmaiset puhelut eivät varmaankaan ole "bisnes", johon operaattoreiden kannattaisi investoida. Sen sijaan on kohtuullista, että IP-verkkojen ansiosta etäisyyden osuus saadaan hinnasta pois.

Kännykkävalmistajien ja operaattoreiden mukaan UMA myös toimii saumattomasti verkkojen välillä eli siirtyessäni kotona WLAN-verkosta GSM-verkkoon pitäisi puhelun jatkua katkeamatta. Sama toimii toistepäin. Jos siirryn GSM-verkosta kiinteistöön, jossa ei ole hyvää GSM-peittoa, voidaan yhteyttä jatkaa UMA-tekniikan avulla.

Kännykät enää puuuttuvat

Oikeasti en ole päässyt tätä vielä kokeilemaan, joten sillä varauksella on kirjoitettava. DNA:lta olisi saanut jo liittymän, mutta Nokia ei ole toistaiseksi halunnut antaa 6136-kännykkää kokeiluun. Motorola demosi toimittajille puheluiden siirtymistä GSM- ja WLAN-verkkojen välillä UMA:n avulla viime syksynä Pariisissa, muttei siitä saanut oikeasti käsitystä.

Käytännön ilonpilaaja on sekin, ettei houkutteelevia UMA-kännyköitä ole oikein julkistettu edes. Länsimaissa on esitelty huomatakseni vain Motorola A910 (vanha malli), Nokia 6086 ja 6136 sekä Samsung SGH-P200.

Kiinnostavaa on, että tekniikkaa on laitettu ensin näihin Nokian ja Samsungin low-end-malleihin, joita "tekniset edelläkävijät" eivät ainakaan osta. Niinpä edelläkävijät tutustuvat ensin Fringiin, Skypeen ja muihin epästandardeihin IP-puhelusoftiin. Ehkä erikoiseen tilanteeseen on looginen selitys, jota en heti keksi.

Langattomissa verkkotekniikoissa pähkäiltävää

(Päivitetty 9.4.2007 klo 20:31. Korjattu 1900 MHz GSM pois, jota ei käytetä Suomessa, vaan USA:ssa.)

Kuluneella viikolla selvittelin suomalaisten kännykkäoperaattoreiden suhtautumista Digitan 450 MHz (Flash-OFDM) -verkkoon hahmottaakseni, millaisia toimijoita on tai ei ole lähdössä mukaan.

Suuri yllätys ei ollut, että DNA, Elisa tai TeliaSonera eivät halua @450-verkon kautta haastaa 3G-verkkojaan, vaikka peittoaluetta tulisikin enemmän. Operaattorit uskovat 3G-verkkojen WCDMA-standardin tuomiseen 900 megahertsin taajuuteen ja siten peittoalueiden laajentamiseen. Juju on ymmärtääkseni se, että alhaisemman taajuuden ansiosta solukukoa voidaan kasvattaa, eikä tukiasemia siis tarvitse olla yhtä tiheästi kuin korkeammilla taajuuksilla.

Ensimmäiset testit tehtiin Suomessakin syksyllä, ja Nokia Networks on arvioinut ensimmäisen tukiaseman tulevan jo kesäksi. Saa nähdä miten tämä menee NSN:n tuotevalikoimassa. Myös Ericsson on puhunut WCDMA 900:stä ainakin kesästä 2005. Maailman ensimmäisen WCDMA 900 -testin väittävät tehneensä Nortel, Orange ja Qualcomm Ranskassa tammikuussa 2005.

Suomalaiset operaattorit arvioivat, että UMTS/HSPA 900 MHz -verkkoja voisi olla käytössä verkkojen ja standardin puolesta vuodesta 2010 alkaen. Kysyttäessä niin DNA:n, Elisan ja Soneran johtajat ovat vastanneet suhtautuvansa myönteisesti WCDMA 900:n mahdollisuuksiin. Päätelaitteiden tuki tarvitaan tietysti myös, sillä nykyiset 3G-kännykät eivät tue 900 MHz:n 3G-verkkoja.

Tämän lisäksi mobiilioperaattoreilla riittää Suomessakin pähkäiltävää verkkotekniikoiden ja taajuuksien runsauden kanssa:

• 450 MHz: Flash-OFDM (ennen NMT 450)
• 900 MHz: GSM (jatkossa myös UMTS/HSPA)
• 1800 MHz: GSM
• 1900 MHz: GSM
• 2,1 GHz: UMTS/HSPA
• 2,4 GHz: WLAN (IEEE 802.11b/g/n -standardit)
• 3,5 GHz: kiinteä ja mobiili WiMax (IEEE 802.16d / 802.16e)

Mitä tekniikoita operaattoreiden pitäisi veikata menestyjiksi, mihin investoida? Kaikkia ei voi hallita. Suomessa ollaan liikenne- ja viestintäministeriössä toiveikkaita, että runsaat vaihtoehdot toisivat alueellista kilpailua ja monipuolista tarjontaa kuluttaja- ja yritysliittymiin.

Vaikka esimerkiksi TeliaSonera ei ole lähtemässä kännykkäoperaattorina mukaan @450-verkkoon, sen kiinteiden verkkojen yksikkö neuvottelee Digitan kanssa palveluoperaattoriksi lähtemisestä alueilla, joilla DSL-liittymiä ei pystytä tarjoamaan.

Flash-OFDM:n ongelma on tietysti päätelaitekannan pienuus ja standardin puute. Qualcomm väittää tosin ajavansa standardointia. Kiinteissä asennuksissa (kotona, työpaikalla, joukkoliikenteessä, metsäkoneessa, tehdaslaitoksessa, jne) se ei pakosti ole ongelma, koska yhteyttä voidaan jakaa eteenpäin WLAN-verkkona, kuten HKL tekee Helsingissä.

Kunhan Digita saa verkkoaan laajennettua Suomessa, myös VR:n kannattaisi tarjota kaukojunissaan nettiyhteyttä. Se voisi lisätä junalla matkustamisen houkuttelevuutta lentämisen vaihtoehtona. Nykyisin nettiyhteys toimii junassa aika huonosti jo Helsingin ja Turun välillä 3G-kännykällä.

Yhteyden jatkaminen WLAN:lla onnistuu tietysti myös WiMaxin kanssa, mutta sen mobiiliversiolle on jo lupailtu tukea tulevaisuuden mobiililaitteissa ja kannettavissa tietokoneissa.

Langattomissa verkkotekniikoissa riittää siis kiinnostavaa seurattavaa lähivuosinakin.

Kun piuha menee poikki

Minulla on molemmissa koneissa (pöytä-PC kotona ja työkannettava) määritettynä kännykkä varayhteydeksi Bluetoothilla ja USB-kaapelilla. Tämä kannattaa, vaikkei pöytäkone kuljekaan koskaan mukana.

Viritys osoittautui taas hyödylliseksi, kun kotoa katkesi jostain syystä ADSL-yhteys. Eiväthän katkokset arkisia tai pitkiä ole, mutta varalinja on silti kätevä.

Taannoin tuskailimme kollegoiden kanssa Kalastajatorpalla, kun päiväksi vuokratun Hilton Berlin -kabinetin dnawlan-verkko ei toiminut käytännössä lainkaan. Kannettavani ja kännykkäni UMTS-yhteys pelasti tilanteen. WLAN-hotspoteja tunnutaan harvoin mitoittavan ja testaavan kunnolla.

Minulla on kotona kaksi Linksysin reititin- ja WLAN-tukiasemapurkkia, yksi FON:lle ja toinen yksityisverkolleni. Saatavana on useita sellaisiakin reitittimiä, joissa voidaan käyttää 3G-verkkoa varayhteytenä. Sellaista en ole raskinut vielä kotiin hankkia. Kännykkä riittää varayhteydeksi, kun asetukset ovat valmiina.

Nyt olen verkossa N95:n, USB-kaapelin ja DNA:n HSDPA-yhteyden kautta. En ole mitannut nopeutta, mutta IRC (SSH/putty), web ja kaikki toimivat hienosti. Latenssikin tuntuu pieneltä. Windowsissa ping www.ficix.fi ilmoittaa vasteajaksi vain 122 ms.

HSDPA vs. WLAN

On nähtävissä, että kokonaan kiinteähintainen mobiilidata yleistyy, ja kuukausimaksu määräytyy enimmäisnopeuden mukaan; 128k, 384k, 512k, 1M, 2M jne.

Luulen, että kuluttajat ovat useammin valmiita maksamaan kohtuullisen kiinteän kuukausimaksun mieluummin kuin epävarman aika- tai dataperusteisen veloituksen. Hinnoittelumallihan on tuttu kiinteistä verkoista.

Kuluttajalle operaattorin HS(D)PA tai kodin ja työpaikan WLAN voivat siis jatkossa olla melko tasavertaisia valintoja. Kumman käyttäjä valitsee ja onko sillä väliä?

Yksi näkökulma asiaan on tiedonsiirron nopeus. Mitä nopeammin musiikkikappale, web-sivu tai videotiedosto avautuu, sen parempi. Tämän vuoksi teinkin pari yksinkertaista kokeilua. Kumpi itse asiassa on nopeampi yhteys kännykkään tai onko eroa lainkaan?

DNA / HSDPA

ADSL 4M/640k / WLAN

Vaikka kyseessä onkin vain yksi testiohjelma ja parina päivänä kerätyt tulokset, vaikutelmani käyttökokemusten pohjalta ovat samansuuntaiset. Kodin WLAN tuntuu pari pykälää nopeammalta kuin DNA:n tai Elisan 3G-verkko. Soneran verkossa sain prointernet-asetuksilla (ks. kommentit) vielä heikompia lukuja Espoossa ja Helsingissä, tiedä sitten pitäisikö Soneran HSDPA:n vielä edes toimia.

Operaattorin verkon käyttöä perustelee helppous. Asetuksia ei tarvitse säätää, sama yhteysosoite toimii aina ja kattavuus on parempi kuin etsiä WLAN-pisteitä.

Selkeästi N95:n nopea suoritin on hyödyksi, koska vanhoissa Symbian-laitteissa (erityisesti Nokia 9500:ssa) tuntui yhtä hitaalta käyttää WLAN:ia kuin (E)GPRS:ää.

S60 3.0:n uusi WLAN-haku

Olen valitellut sitä, että WLAN-verkkojen hyödyntäminen on tehty S60-laitteissa liian vaikeaksi. Moni ei ole edes keksinyt, miten asetukset luodaan "yhteysosoitteiden" kautta.

Näyttää siltä, että parannusta kuitenkin tapahtuu. Nokia E65:n ja N95:n myötä WLAN-haun saa heti päävalikkoon eli "tänään-näkymään", ja laitteen voi ajastaa hakemaan säännöllisesti uusia verkkoja. Tätä kautta asetusten tallentaminen myös onnistuu, eli salasanoja ei tarvitse tallentaa moneen kertaan.

WLAN:ien etsimiselle tulee tarvetta etenkin N95:ssä, jossa on monia nopeaa tiedonsiirtoa kaipaavia sovelluksia. Video Centeriin ("Videokeskus") voi hakea videoita tällä hetkellä lähinnä Reutersin feedistä, mutta lisää lienee luvassa. Podcastit saa lattua nopeasti. Omat mediatiedostot saa jaettua WLAN-verkon yli. S60-selaimen RSS-lukija osaa päivittää otsikot ajastetusti halutuin väliajoin. Ja monet muutkin sovellukset ovat uudistuneet.

WLAN-tuen voisi silti integroida S60:een syvemmälle. Olisi hyvä, että laite osaisi aina hyödyntää kodin tai työpaikan WLAN:ia, kun sellainen on käytettävissä. Muussa tapauksessa käytettäisiin operaattorin pakettidatayhteyttä. Lisäksi sähköpostin SMTP-asetukset pitäisi kytkeä yhteys-, eikä postilaatikkokohtaisesti. Tätä ongelmaa voi kiertää nykyisin vaikka Googlen SMTP-palvelinta käyttämällä, johon autentikoidutaan Gmail-tunnuksella ja -salasanalla.

Aiemmin mainitsemani FON-client on edelleen kätevä, koska sen avulla sisäänkirjautuminen tapahtuu automaattisesti.

Ulkomailla matkustavalle WLAN-haku on jo kriittinen ominaisuus, koska operaattorit ovat ylihinnoitelleet datan verkkovierailun eikä EU ole lähivuosiin asettamassa hintakattoja.

FON-client WLAN-kännykkään

Viime viikolla käytin Helsingin Telakkasatamassa Secgon seminaarin yhteydessä FON-tukiasemaa. Se oli huomatakseni ensimmäinen kerta Suomessa, kun olen sattumalta löytänyt FON-pisteen kodin ulkopuolelta. Sisäänkirjautuminen ja yhteys toimivat Windows-läppärillä ja IE7:llä ok.

Nyt viikonloppuna huomasin, että joku naapurini on ilmeisesti hommannut FON-purkin. Jonkun FON-tukiasema tänne ainakin kuuluu. FON-kartan mukaan aivan lähettyvillä Espoossa ei ole aktiivistä pistettä tosin. Kartta ei taida olla ihan ajan tasalla.

FON toimii S60- ja WM-alustojen WLAN-kännyköillä, mutta sisäänkirjautuminen on hankalaa. Web-selaimella on selattava login-ikkunan kohdalle. Sivustoa ei ole yhtään optimoitu mobiili- ja PDA-laitteille.

Etsi login-kenttä! FON:iin ei ole kätevää kirjautua mobiiliselaimella.

Myönnytyksenä tähän FON on julkaissut S60 3.0:lle ohjelman, jolla FON-verkkojen etsiminen ja sisäänkirjautuminen onnistuvat helpommin, jopa puoliautomaattisesti.

FON-client helpottaa sisäänkirjautumista, kun tunnus ja salasana tallennetaan ohjelmaan.

Silti tuntuisi järkevältä, että FON-sivusto tunnistaisi ainakin Symbian- ja Windows Mobile -alustojen selaimet, ja tarjoaisi näille yksinkertaisen sisäänkirjautumisen.

Sen ei täytyisi olla mitään rakettitiedettä, vaan yksinkertainen XHTML-sivu, jonka kautta jäsenet voisivat kirjautua sisään ja vieraat voisivat ostaa käyttöaikaa. Olen kokeillut nyt S60-selaimella ja Pocket IE:llä, eikä FON:n portaali tunnistanut ainakaan näitä.

Sama tilannehan on useimpien sisäänkirjautumista vaativien WLAN-hotspotien kanssa. Vieraan oletetaan käyttävän isoa näyttöä ja tuoretta Firefoxia, IE:tä tms. PC-selainta.

* * *

Ilokseni huomasin muuten, että Nokia E65:n mukana tulee uusi WLAN-työkalu S60-aloitusvalikossa. Se skannaa halutuin väliajoin WLAN-verkkoja, ja näyttää siten myös nämä avoimet ja muut hotspotit.

Pienin askelin käytettävyys siis paranee. Aiheesta on keskusteltu täällä ainakin kerran aiemmin.

Virossa ilmainen internet kaikille

Kävin sattumalta toissapäivänä eestiläisellä sivustolla wifi.ee kurkkaamassa tuoreimman tilanteen Oulun WLAN-tiedotteen jälkeen. 1056 tukiasemaa Virossa!

Siispä soitin Viroon Veljo Haamerille ja sain selville, että hotspoteista yli 500 on käyttäjilleen maksuttomia ja suurin osa Tallinnassa. Haamer kertoi myös projektin ja Talllinnan kaupungin jatkosuunnitelmista. En toista kaikkea tänne, koska kirjoitin niistä uutisen. "Cool", sanoisi amerikkalainen bloggaaja.

Myönnän, blogimerkinnän otsikko on provo. Eihän ilmaista ole mikään, vaan joku maksaa aina. Yleensä ilmaisesta puhuttaessa maksajaksi halutaan joku muu kuin oma perhe tai yritys.

Onko sitten hyvä, että valtio ja kunnat näin satsaavat avoimiin WLAN-kaupunkiverkkoihin, kuten vaikka Lahdessa, Oulussa ja Tallinnassa? Ovatko Espoon ja Helsingin päättäjät fiksumpia? Molemmille on perusteluja.

Voisi sanoa, että jos valtio (sisältäen kunnat) tarjoaisi yhteydet, hinta olisi tuplasti yksityisen tarjonnan ja lopputuloksena olisi hidas ja huono monopolipalvelu 10 vuodeksi.

Julkisinfran puolesta voisi argumentoida, että myös auto- ja rautatie-, vesi- ja sähköverkot ovat osin julkisin varoin ylläpidettyjä tai tuettuja. Jos valtio tukee ihmisten liikkumista, onko bittien liikkuminen hirveästi eri asia?

Lisäksi voisi huomauttaa, että voimakkaimmin julkisinfraa vastustavat eivät myöskään itse maksa tietoliikennekulujaan, vaan se "joku muu" on työnantaja.

Suomess valtion linja näyttää olevan se, ettei yhteyksiä rakenneta verovaroin niin kauan, kun yksityinen markkina toimii. Laajaa WLAN-peittoa ei ole tullut, mutta GPRS toimii melkein missä vain, UMTS/HSDPA joissain kaupungeissa ja pian Flash-OFDM lupaa pian laajempaa peittoa. Ehkä nämä riittävät.

Oulun WLAN-ihme kasvaa

Oulun kaupunki tiedotti tänään, että kaupungin avoin WLAN-verkko laajenee ja käyttäjämäärät ovat kasvussa. Verkossa on jo lähes 700 tukiasemaa. Käyttäjiä oli tammikuussa 6000. Käyttöminuutteja kertyi lähes miljoona eli tunneissa noin 16 667 tai vuorokausissa noin 694.

Vastaavia hankkeita on tietysti muuallakin, esimerkiksi Lahden Mastonet. Turussa taas opiskelijat ja opettavat pääsevät OpenSparkin ja SparkNetin tukiasemien kautta verkkoon.

Kertokaapa oululaiset ja muut, miten avoin kaupunkiverkko on vaikuttanut internetin käyttöönne, jos mitenkään? Pääseehän sitä 3G-kännykälläkin nettiin, telcopomot sanovat. He eivät maksakaan itse laskujaan tosin.

En sitten tiedä onko tuossa "ilmaisuus" (lue: julkisin varoin rahoitettu) sittenkään se tärkein pointti, vaan pikemminkin se, että internet-palvelut ovat käytettävissä milloin ja missä vain. En osaa sanoa, miten tuo vaikuttaisi, kun ei täällä Espoossa ja Helsingissä ole panostettu näihin verkkoihin.

SIP vs. Skype -kilpailutilanteesta

Taistelin viime vuonna Nokia E61:lla ja E70:llä SIP-asetusten kanssa, kun menin ehdottamaan lehteen juttua internet-puheluista. Eilen sain vinkin (kiitos Ilarille), että Saunalahdella on viimein asetukset ja ohjeet tarjolla E-sarjalaisille, ja kuulemma Saunalahden asiakkaat saavat ne tekstiviestinäkin.

Siispä kaivoin esille ohjeet ja yritin. Työlästähän noita oli näpytellä, joten tarkistin kahdesti. Ei onnistu oikein vieläkään rekisteröinti SIP-palvelimelle. Tämä on penseää tunkkaamista hankalien asetusten kansa. En ole ainoa, koska asiasta on käyty pitkä keskustelu Saunalahden foorumilla.

Yritin Soneran internet- ja prointernet-asetuksilla. Ei toimi rekisteröinti. WLAN-verkkoni on NAT:n takana, joten sen kautta en tohtinut vielä yrittää. (Ja tällä hetkellä WLAN-tukiasema onkin kuolleena sähköpiikistä.)

Heti herää epäilys, onko SIP täysin toivoton protokolla edelleen vai ovatko laitevalmistajat ja operaattorit tarkoituksella tehneet internet-puheluista riittävän vaikeita.

Tuolla foorumissakin Saunalahden johtaja Panu Lehti vakuuttelee ensin homman toimivan, ja kun ihmiset eivät saa edes rekisteröityä SIP-clientejaan, suosittelee UMA-kännykän hankkimista.

Panu Lehti ei ehkä hahmota, ettei UMA ole kuluttajalle kovin kiinnostava. Sehän on luotu operaattoreiden lähtökohdista lähinnä torjumaan IP-puheen uhkaa, eikö? Kuluttaja taas haluaa soittaa maksuttomia puheluita WLAN-verkosta toiseen ilman kännykkäopeaattoria tai 3G-verkkoon datakäyttäjälle (flat rate -laskutuksella). Siihen mahdollisia teknisiä ratkaisuja ovat vaikka Skype tai avoin SIP-protokolla.

* * *

Saunalahden foorumilla muutama epäili, ettei SIP-clientia saa toimimaan E70:ssä lainkaan tai WLAN-verkossa. Se ei pidä ainakaan täysin paikkansa. Kun testailin näitä lehteen (TK 10/2006, s. 37, 7 €) onnistuin soittamaan Saunalahden asetuksilla vain 3G-verkossa, mutta Suomen Puhelimen SIP-palvelimen kautta myös kodin WLAN-verkosta.

Näemmä SIP-proxylla voidaan suuresti vaikuttaa siihen, miten hyvin puhelut menevät NAT:ien ja muiden esteiden yli. Toimivuus riippuu siitä, haluaako (ja osaako) operaattori laittaa verkkonsa kuntoon.

Kun SIP-clientin hyödyntäminen joka tapauksessa on näin vaikeaa, näytttää käyvän taitaa käydä niin, että MSN Messenger ja Skype ym. suljetut ympäristöt voittavat IP-puhelukisan. Esimerkkinä nyt vaikka aiempi merkintä Fringistä.

Ilmaisia puheluita S60-kännykällä

Olen kokeillut eilen ja tänään ensimmäistä kertaa Fringiä. Se mainittiin kommenteissa ainakin jo viime syyskuussa. Moni lukijakin on softasta vinkannut. Hyvä että viimein asensin.

Fringin avulla olen nyt ensimmäistä kertaa soittanut ilmaisen puhelun MSN:ään ja Skypeen Symbian-kännykällä töissä WLAN-verkossa. Se toimi yllättävän hyvin. Kotona on WLAN-tukiasema hetken rikki, joten kokeilin vasta Soneran 3G-verkossa.

MSN:ään ja Skypeen soittaessa vastapuolen puheesta sai hyvin selvää. Jostain syystä se kuitenkin kuului tosi hiljaisella. Jouduin pyytämään keskustelukumppania siirtymään lähemmäs mikrofonia tai lisäämään mikrofonin herkkyyttä.

Hauskasti Fring näyttää kontaktilistassaan myös kännykän yhteystiedot. Kun klikkaan kontaktia, ohjelma kysyy soitetaanko GSM- vai SkypeOut-puhelu. Yleensä GSM-puhelu on järkevämpi, mutta toiseen maahan soittaessa SkypeOut tulee halvemmaksi. Etäisyyden tai maiden rajojen merkitys jää pois.

E70:lle lataamani softa ilmoitettiin preview-versioksi. Siitä kenties johtuu, ettei esimerkiksi MSN-puheluihin (minun suuntaan) vastaaminen onnistunut. Kontaktien ääkköset eivät näy oikein.

Sekin hämää, että minulla on monet nimet Fringissä kolmesti, kännykän, MSN:n ja Skypen yhteystiedot. Ohjelma voisi tarjota mahdollisuuden yhdistää yhteystiedot yhden nimen taakse, joista sitten valitsisin mihin haluan soittaa. Haluaisin myös itse nimetä yhteystiedot. Ihmisillä on pikaviestimissän uskomattoman sekavia aliaksia.

Olisi myös kiva, jos MSN- ja Skype-kontakeja voisi lisätä suoraan Fringin kautta. On vähän hankalaa lisäillä kontakteja PC:n kautta.

Vielä Fringin käyttäminen ei ole niin mutkatonta, että se korvaisi GSM-puheluita. Tosin kun seuraavan kerran on tarvetta soittaa ulkomaille, saatan kokeilla Skypeä tai SkypeOutia Fringin avulla.

Huomasin lisäksi, että Fring on ihan toimiva MSN/Live Messenger -pikaviestin. Se edellinen lakkasi taas toimimasta. Fring jää siis E70:een, ja seuraan sen kehittymistä.

Kaikki MSN:n ja Skypen ominaisuudet eivä toimi Fringssä, kuten kuvapuhelut.

Helsingin WLAN-bussit ja -ratikat

Digita, HKL ja Nokia järjestivät tänään tiedotustilaisuuden, jossa esiteltiin langattoman "mobiililaajakaistan" mahdollisuuksia joukkoliikenteessä. Järjestelmän tarkoitus on nopeuttaa joukkoliikennettä, lisätä turvallisuutta ja tarjota maksuton langaton yhteys verkkoon matkustajille. Kunnianhimoiset tavoitteet.

Verkko perustuu Digitan Flash-OFDM-verkkoon, jonka on määrä kattaa koko Helsingin sisäisen joukkoliikenteen alue parin vuoden kuluessa. Bussien ja raitiovaunujen sisällä taas on WLAN-verkko, johon pitäisi päästä niin kannettavilla PC:ideillä kuin mobiililaitteillakin. Tässä on ihan fiksua verkkotekniikoiden yhteispeliä.

Web-selain avautuu HKL:n joukkoliikenteen infosivuille, mutta muuallekin voi surffata. Toimittajille nettisurffailua demottiin Nokia N800:lla. Jotain näkyi Ylen Uudenmaan uutisissa tänään.

Alkuun langaton verkko toimii linja-autolinjoilla 52, 52A, 58, 58B ja 59 sekä joissain raitiovaunuissa. Mistä matkustaja tietää onko verkko tarjolla? Fiksusti verkolla on logo ("WLAN -- avoin internet"), josta palvelun tunnistaa. Logo näkyy HKL:n tiedotteessa.

Harmillisesti unohdin itse koko tiedotustilaisuuden tänään, joten en ole vielä kokeillut tätä. Tulipahan taas todettua, että mitä ei ole kännykän kalenterissa, ei ainakaan muista.

Raportoikaa mieluusti, kun olette kokeilleet. Se ainakin kiinnostaisi, meneekö läpi vain HTTP:tä sekä miten nopea ja vakaa yhteys on.

Nokia N80 päivittyy N80IE:ksi

Kännykät ovat eritoten Motorolan ja Nokian mukaan suureksi osaksi softabisnestä. Mallinumero voi vaihtua, vaikka rauta kuoren sisällä on sama. Paremmilla softilla varustettu kännykkä maksaa enemmän. Mutta toimiiko tämä enää tulevaisuudessa?

Kännyköiden vakiintuvat alustat ja firmware-päivitykset tuottavat kiinnostavia välillisiä vaikutuksia, kuten vaatimukset saada uudet ominaisuudet myös saman mallin vanhempiin versioihin. Asiasta keskustellaan N80:n vs. N80IE:n tapauksessa Tommin S60-softablogissa. Käyttäjät ovat jakaneet vinkkejä, miten vanhemman ja edullisemman N80:n saisi päivitettyä N80IE:ksi.

Pystyykö Nokia tässä tilanteessa jatkamaan tuotteidensa differentiointia softalla, kun tietoisuus alustan merkityksestä lisääntyy? Vaatimuksia lisännee se, että kyse ei ole edes Nokian mukaan enää kännyköistä, vaan (multimedia)tietokoneista. Jos Windows-koneeseen saa uudet ominaisuudet softalla, miksei myös Nokia-tietokoneisiin saisi?

Laitevalmistaja ei tietenkään ota vastuuta epävirallisista päivitysyrityksistä, mutta jos laitteita menee niiden takia kovastikin solmuun, aiheuttaa melkoista badwilliä taistella päivittämistä vastaan.

Rajat menevät myös tuotesarjojen yli. Hain äsken N80IE:n tukisivuilta WLAN Wizard -ohjelman E70:een, ja hyvin tuntuu toimivan. Toinen esimerkki on N91:n tukisivuilta saatava podcasting-softa.

Maailmalla uutispimennossa

(Päivitetty 8.1.2007 klo 12:51. Kumma juttu, nyt Bangkok-jutut taas löytyvät HS.fi:n haulla.)

Joulun ja uudenvuoden Thaimaassa lomaillessa olin tarkoituksella uutispimennossa työasioiden osalta. Olen kuitenkin tilannut YLE24:n tekstiviestipalvelun, jonka pitäisi kertoa kaikista merkittävistä tapahtumista maailmalla.

Yllätyin tammikuun 1. päivä kuullessani Suomesta Bangkokissa räjähdelleen pommeja. En saanut tästä Yleltä mitään viestiä, vaikka Thaimaassa lomailee joulun aikaan tuhansia suomalaisia, ja Bangkokissakin useita satoja (eri matkayhtiöden kautta).

Sen sijaan Yle kyllä lähetti SMS-hälytyksen siitä, että jotkut heimot rähinöivät keskenään Somaliassa. Siinäpä onkin akuutti uutisviesti suomalaisille.

En lopulta tiedä, kuinka vakavasta tilanteesta oli Bangkokissa kyse, koska asia katosi nopeasti tiedotusvälineistä. HS.fi:n uutishaulla juttua ei löydy enää lainkaan jutut löytyvät edelleen, kuten myös Googlen uutishaulla. Suomessa UM julkaisi asiasta matkustustiedotteen.

Suomalaisten operaattoreiden 3G-/GPRS-roaming on maailmalla niin kallista, useimmiten 10 -- 12 € megatavulta, ettei uutisten seuraaminen web-selaimella tai uutisohjelmilla ole realistinen vaihtoehto. Ylen SMS-palveluunkaan ei näemmä voi luottaa.

Tilanne on harmittava, koska juuri kännykkä olisi teknisesti kätevä tapa pysyä ajan tasalla.

3G- /GPRS-datayhteyksien laatu ja saatavuus on parantunut, mutta operaattorit pilaavat ahneudellaan mahdollisuutensa opettaa kuluttajat mobiilidatan käyttöön ajasta ja paikasta riippumatta. Internet-kahviloiden ja WLAN-hotspotien etsiminen on työlästä, mutta operaattorit tekevät siitä pakollista.

Jos yksityiset toimijat eivät osaa, pitäisikö EU:n tai valtioiden vastata esimerkiksi kriisi- ja uutistiedotamisesta? Suomessa puuhattavat hätätekstiviestit voivat ainakin auttaa.

EU:n tähän asti karsastama mobiilidatan roaming-maksujen sääntely olisi myös yksi vaihtoehto. Maanosaa ei voi palvella se, että täällä on nyt 25 eri sisämarkkinaa. EU menettää kilpailuetuaan joka päivä mobiilidatassa.

Sosialisti-WLAN nyt ilmaiseksi

(Päivitetty 25.11.2006 klo 15:17. Korjauksia ja täydennyksiä.)

Tommi vinkkasi FON:n joulutarjouksesta ruotsalaisille ja suomalaisille. FON-tukiaseman saa nyt ja jouluun asti ilmaiseksi, tosin kuriirin toimituskulut ilmeisesti joutuu maksamaan.

Minulla on ollut FON-tukiasema kotona Espoossa kesästä lähtien. Lokin mukaan vain yksi vierailija on käynyt. Ei tämä konsepti taida oikein toimia nukkumalähiöissä.

Sosialistiverkon tästä tekee se, että pidän FON-tukiasemaa Linus-tilassa. Myös Bill-moodi on valittavissa, jolloin verkkonsa jakaja saa provikat. Minä kuitenkin katson tuon yhteyden jälleenmyynniksi, jonka operaattorin sopimusehdot kieltävät.

Toisaalta pari viikkoa sitten vietin koko viikon Barcelonassa, jossa pitäisi kartan mukaa olla melkoisen paljon aktiivisia FON-tukiasemia. Koko viikon aikana en löytänyt ainuttakaan, vaikka HotSpot Finder -ohjelma oli E70:ssä skannaamassa tukiasemia.

Työkännykkä vaihtoon

Olen hyväksynyt uuden työkännykän sitten vuoden 2002. Edellinen kännykkäni oli Nokia 6210, jota en tosin käyttänyt päivääkään. Nyt olen neljä vuotta käyttänyt kymmeniä eri laina- ja testilaitteita. Kyllästyminen laitteen jatkuvaan vaihtamiseen ja säätämiseen on iskenyt, joten olen valinnut työsuhdelaitteen, jonka kanssa tulee toimeen pidempään. Valintani on pitkän harkinnan jälkeen Nokia E70.

E70 on pääasiassa ammattikäyttöön hyvä laite avautuvan QWERTY-näppäimistön (ja sen valon!), IMAP-sähköpostin (privamailit), web-selaimen, RSS-feedien tuen, tarkan näytön (352 x 416 piks.), S60 3rd Edition -alustan sekä 3G- ja WLAN-verkkojen tuen ansiosta.

Olen edelleen sitä mieltä, että WLAN:n hyödyntäminen on tehty turhan vaikeaksi, mutta voihan tällä satunnaisesti ladata esimerkiksi laadukkaita podcasteja nopeammin ja edullisemmin kuin Soneran 3G-datalla. Ja WLAN voi joskus pelastaa ulkomailla.

S60:lle on Suomessa laajin palvelu- ja softatarjonta, ja voin käyttää laitetta myös oman softa-arkistomme päivittmiseen. Myös erilaiset mobiili-TV-, SIP- ym. uudet palvelut tarjotaan ensin tälle alustalle. Ja sikäli kun saan työpaikan etäyhteyden kännykkään, E-sarjalaisille voin odottaa tukea.

Ja vaikka miten olisi yrityslaite, kamera pitää olla jo muistiinpanovälineenä. E70:n kamera riittää tähän tarkoitukseen. Tärkeää on myös Bluetooth-dialupin toimivuus kannettavassa, ja uusien PC Suite -versioiden myötä tämä ei ole ollut enää ongelma.

Oikeastaan ihastuin tähän konseptiin ja 6800 Messenger -kategorian aikaan vuosia sitten, mutta S40 oli liian rajoittunut alusta. Erityisesti Java-midlettinä toteutettu sähköpostiohjelma oli kelvottoman hankala ja hidas. S60-versiosta oli huhuja toista vuotta, ja osasin odottaa sellaista (silloin "6830") ennen julkistusta.

Ongelmiakin E70:ssä on. Muistinhallinta tökkii edelleen, ja moniajo jää siksi surkeaksi. Akku voi loppua helpostikin kesken työpäivän, jos sitä ei huomaa jatkuvasti ladata. Näyttötarkkuus tekee sen, että kirjasinkoko on liian pieni monissa toiminnoissa. Luettavuutta voi parantaa vaihtamalla ulkoasuteemaa.

Lisäksi E70 on minusta vähän hassunnäköinen. Olen pitänyt sitä jopa ajoittain rumana. Tämä on tietty painotuskysymys, minulle ominaisuudet ovat aina olleet ulkonäköä tärkeämmät. Kenties tuota QWERTY-näppäinkantta voisi silti hioa seuraajaan vähemmän silmiinpistäväksi.

Jos en olisi suomalaisessa yrityksessä töissä, valintani voisi olla myös HTC MTeoR tai Samsung SGH-i320. HTC TyTN on hieno, mutta minulle liian iso ainoaksi laitteeksi. Enkä vielä luota PocketPC:hen puhelimen alustana. Työn puolesta aion jatkaa tietysti Suomessa saatavien merkkien seuraamista.

Kommareihin natsani eivät riitä, enkä toisaalta sellaista enää haluaisikaan. 9300:n, 9500:n ja viimeisimpänä 9300i:n valmistuksen loppuminen on tainnut jo varmistua. Aikanaan E80 / E90 (tjsp) seuraavat, mutta niistä ei vielä paljoa tiedetä. Series 80 tippuu pois, se lienee varmaa.

Mikä on ollut viimeisin valintanne ja miksi? Saa myös kertoa, jos laite meni omaan tai Jonkun Muun (TM) piikkiin.

Lopuksi puffaan sen verran omaa duunia, että Tietokone-lehden marraskuun numerossa (TK 13/2006, 7 €) on s. 48 alkaen asiaa yrityskännyköiden etä- ja laitehallinnasta. Palautetta saa lähettää.

Welho ja IP-puhelut WLAN-kännyköihin

Paljon on puhuttu siitä, että puhelut siirtyvät kiinteistä verkoista langattomiin, ja että tämä tuo mahdollisuuksia uusille operaattoreille. Yksi esimerkki Suomessa on Welho, jolla ei ole ennestään matkapuhelin- tai lankaliittymäasiakkaita, mutta sen sijaan on ADSL- ja kaapeli-TV-liittymäasiakkaita.

Miten heitä voisi palvella langattomasti? Tietokone.fi:n uutiseni kertoo tänään, että Welho on vaivihkaa avannut (alkuun vain 10 hotspotin) WLAN-kaupunkiverkkoa ja testaa internet-puheluita Nokian E-sarjalaisissa, jotka tukevat avoimen SIP-protokollan IP-puheluita.

Matkapuhelinvalmistajat puhuvat "fixed to mobile convergencestä", ja tämä mahtunee siihen määritelmään. Welholla ei ole mitään häivittävää, koska sen ei tarvitse suojella vanhanaikaista puhelubisnestä. Ilmaiseksi tarjoaminen ei tietysti kannata, mutta maksuttomat puhelut Welho-käyttäjien välillä WLAN-verkossa, Suomessa tai ulkomailla, toimivat hyvänä koukkuna.

Minulla on ollut ennakkotietoja Welhon IP-puhelutestailuista jo jonkin aikaa, ja ilmeisesti siellä on haluttu hyvän aikaa testailla SIP-asetusten ja muiden säätöjen kanssa. Aiemmat kokemukseni Saunalahden ja Suomen Puhelimen liittymillä osoittavat, että helppokäyttöosyyteen on syytä panostaa, jotta kokeilu ei jäisi yhteen kertaan. Tärkeää on jo SIP-puheluasetusten lähettäminen tekstiviestinä (OTA-asetusviesti).