Vaihdoin taas 2G-tilaan

Joskus taannoin valittelin 3G-verkon ongelmista monen valmistajan puhelimilla. Ne menivät ohi pitkäksi aikaa. En tiedä missä vika nyt, mutta rakkaat ystäväni "Yhteysvirhe" ja "Verkko varattu" ovat olleet takaisin.

On aika ärsyttävää kuulla, että joku on yrittänyt soittaa aamulla 90 minuuttia ja puhelimesi on ilmoittanut olevansa tavoittamattomissa. Itsehän tätä ei näe mistään; puhelin näyttää täysiä kuuluvuustolppia.

TeliaSoneran asiakaspalveluun tai tekniseen tukeen asiasta on turha ilmoittaa. Viimeksikin sieltä vastattiin, että "tiedäthän sinä Nokian puhelimet" tai "olethan päivittänyt Nokian puhelimesi softan". "Ei tämä ole Nokian puhelin." "No päivitä sen toisen puhelimen softa."

Sattumalta teen parhaillaan lehdelle puhelinvertailua, ja olen todennut samoja virheilmoituksia viiden valmistajan 3G-laitteiden kanssa.

Mikäpä siinä, saahan sitä ajan kulumaan, kun selvittelee firmisversioiden eroja. Helpompaa on tosin pakottaa puhelin 2G-tilaan.

Kova vääntö mobiilitaajuuksista

Euroopan Unionin ja Suomen tietoliikennerintamalla on odotettavissa jännittäviä aikoja, kun ratkaisuja tulevaisuuden radiotaajuuksista tehdään. Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) tiedotti viime viikolla työryhmämietinnöstä taajuuskaupalle, joka uutisoitiin medioissa laajasti niin, että LVM ajaa huutokauppaamista Suomeen. Asia on melkein päinvastoin.

Luin LVM:n raportin Markkinaehtoinen taajuushallintomalli (PDF), kun nyt vappuna oli aikaa. Alla mainitut sivunumerot ovat papereista, eivät PDF:stä. Riski on, että analyysini ampuu myös huti, sillä arviot ja tiedot ovat vielä kovin keskeneräisiä.

Taustalla on EU-komission pyrkimys lisätä niin sanottua markkinaehtoista taajuuksien jakamista, eli huutokauppaamista tai muuten kaupallisin perustein jakamista. Unioni haluaisi Eurooppaan eri lähteiden mukaan 3–5 isoa mobiilioperaattoria nykyisten paikallisten toimijoiden sijaan. Näitä olisivat ainakin Orange (France Telecom), T-Mobile ja Vodafone.

EU:ssa uskotaan, että muutama vahva operaattori voisi kilpailla maailmanmarkkinoilla amerikkalaisten ja kiinalaisten operaattoreiden kanssa. Kyseessä ovat isojen EU-maiden taloudelliset edut.

Suomen markkinasta tulisi siinä rytäkässä merkityksettömän pieni sivualue. Sitä eivät halua suomalaiset operaattorit tai viestintäministeriö. Raportti vihjaa monessa kohtaa, että taajuuksien kaupallistamista pidetään ongelmallisena. Hintavertailujakin on siitä, miten telehinnat ovat asettuneet eri maissa (ks. s.22).

Toinen riski on, että huutokaupan myötä amerikkalaisten ja aasialaisten operaattoreiden bulvaanit voisivat myös päästä valloittamaan Euroopan ilmatilaa. Suomessa on huolehdittu, että EU:ssa ei ole huomioitu tätä riskiä.

Suomeen kohdistuu EU-tason poliittisia ja viranomaispaineita, koska tämä on viimeisiä Länsi-Euroopan maita, joissa 3G-toimilupia ei ole huutokaupattu, vaan jaettu viranomaisen kauneuskilpailuna (ks. s.10–11).

Nykyisessä hallitusohjelmassa on kirjattu, että taajuuksien käyttöoikeuksien myöntämistä voidaan "maltillisesti kaupallistaa", mutta kuitenkin niin, että "taajuuksien käyttöoikeuksien myöntäminen säilyy kansallisissa käsissä".

LVM:n työryhmä siis vastaa EU:n vaatimuksiin toimintamallilla, jonka kanssa voitaisiin elää kansallisten intressien näkökulmasta, jos taajuuksia aletaan kaupallistaa – todennäköisesti EU:n kovasta painostuksesta johtuen.

Työryhmän ehdotuksessa saattaa piileä ovela porsaanreikä. Se nimittäin ehdottaa taajuuskauppaa sallittavaksi nimenomaan 2,5–2,69 GHz:n alueelle, jonne voitaisiin jakaa kolme LTE-tekniikan (Long Term Evolution) ja yksi mobiili-WiMaxin verkkojen toimilupa 15 vuodeksi huutokaupalla tai niin sanotun "kauneuskilpailun" ja korotetun toimilupamaksun yhdistelmänä.

Raportissa kuvataan, että kotimaiset toimijat olisivat tästä taajuusalueesta kiinnostuneita (ks. s. 30–31). Siinä myös sanotaan, että osan kiinnostus riippuisi siitä, toteutuuko taajuuskauppa.

Käymieni taustakeskusteluiden perusteella näyttää siltä, että suomalaiset operaattorit pitävät tuota taajuusväliä liian korkeana laaja-alaisen peiton rakentamiseen, ja enemmän toiveita asetetaan alhaisemmille 700–900 MHz:n taajuuksille (kuten Verizon on tekemässä USA:ssa) tai 1800–2000 MHz:n alueelle,

Huomionarvoista on, että taajuuksien kaupallistamista esittävä raportti ei mainitse lainkaan alhaisempia taajuuksia.

Radioverkkoasiantuntijat voivat täsmentää, mutta perusperiaate on se, että alhaisemmalla laajuudella on halvempaa rakentaa laaja-alaista valtakunnallista peittoa. Jo nyt operaattorit toivovat, että 900 MHz:n tekniikalla UMTS-/HSPA-verkot saadaan laajennettua koko Suomeen.

Tietenkään suomalaiset 3G-operaattorit eivät halua luopua nykyisistä 900, 1800 ja 2100 megahertsin luvista, mutta katseet kohdistuvat erityisesti tulevaisuuden verkkoihin ja taajuustarpeisiin.

Kännykkäverkkojen LTE-tekniikka on yhä kehitysvaiheessa, eikä ole vielä varmaa, mille taajuuksille se eri markkinoilla asettuu. Euroopassa jotkut maat ovat tukeneet +2,5–2,6 GHz tekniikkaa. Suomessa on toivottu, että ainakin pohjoismaat ajaisivat alhaisempaa taajuutta.

Suomalaiset 3G-operaattorit ovat jo päättäneet jatkaa WCDMA-kehityspolkua ja edetä LTE:hen.

Optimistisin kuulemani arvio on, että LTE-verkkoja ja -päätelaitteita voisi olla kuluttajilla vuosina 2012–2015, mutta päätöksiä käytettävistä radiotaajuuksista toivotaan jo ensi vuonna. Mobiili-WiMaxiin ei ole ilmaistu suurta mielenkiintoa, vaikkei sitä ole suljettu poiskaan.

Nykyisten HSPA-verkkojen kehitys ei ole päättymässä. Sinne on tulossa xDSL-liittymistä tuttua channel bonding- ja MIMO-tekniikoita, joilla voidaan kasvattaa kapasiteettia sisään- ja ulospäin. Tavoite on päästä kymmeniin megabitteihin sekunnissa päätelaitteissa ihan käytännön olosuhteissa. Nyt uusimmat Elisan 7,2 Mbit/s nimellisnopeuden HSDPA-verkot lupaavat noin 5 Mbit/s nopeuksia käyttäjille asti.

GSM-verkkojen alasajo

Hesari kertoi uutisessaan, että mobiilioperaattorit valmistautuvat sulkemaan GSM-verkkoja.

Näitä vihjeitähän operaattorit ovat antaneet pitkään, muta en tiedä onko konkreettisia päätöksiä siis jo tehty. Hesarin netissä julkaisema juttu herätti enemmän kysymyksiä kuin tarjosi vastauksia, ja aamulla saattaa lehdessä olla laajempi versio.

Käsittääkseni operaattorit eivät kuitenkaan kaavaile GSM-verkoista luopumista ennen kuin 3G-peitto on saatu koko maan kattavaksi WCDMA 900 MHz -verkoilla (UMTS/HSPA). Lisäksi päätelaitekannan pitää olla uudistunut niin, että käytännössä kaikki kännykät tukevat 3G-verkkoja sekä 900 että 2100 megahertsin taajuudella. Kaiken lisäksi noita pitäisi olla suurimmalla osalla ihmisiä.

Suomi ei voi ratkaista tätä kehitystä yksin, vaan paljon riippuu siitä, miten nopeasti muualla WCDMA 900 MHz -verkkoja ja -puhelimia saadaan käyttöön. Nyt Nokia on tainnut julkistaa vasta kolme 900 MHz:n 3G-kännykkää ja muut valmistajat joitain lisää.

Sinänsä en näe asiassa juuri dramatiikkaa. Jossain vaiheessa vain kaikissa 3G-puhelimissa on 900/2100 MHz -tilat, kuten nykyisin 2G-puhelimissa on ollut GSM (850/)900/1800/1900 MHz -taajuudet. Ja ehkä 3G-verkkojen yhteysvirheet ja muut ongelmatkin vähenevät, jos siirtymät 2G-verkkoihin loppuvat.

Mitä arvelisitte, kauanko siirtymävaihe vie? Luulisin, että kaksi vuotta on ehdottomasti liian vähän, mutta 10 vuotta lienee liian kauan. Lonkalta heitetty arvaus voisi olla viisi vuotta. Näin siis voisi tapahtua, jos 900 MHz:n 3G saa vuhtia muuallakin kuin Suomesssa.

Suomen "mobiililaajakaistat"

Tällä viikolla saatiin uusia arvioita niin sanotun mobiililaajakaistan käyttäjämääristä Suomessa, kun DNA Finland julkisti Taloustutkimuksella terttämänsä selvityksen tuloksia.

DNA:n selvitysten perusteella Suomessa on tällä hetkellä reilut 200 000 mobiililaajakaistaa, kun määritelmäksi otetaan kiinteähntainen, eli lankaverkkojen hinnoittelumallien mukainen liittymä. Edellisen Viestintäviraston markkinakatsauksen 3/2007 luku oli yli 400 000.

Eroa selittää se, että Viestintäviraston katsauksessa lasketaan mukaan myös ei-kiinteähintaiset, esimerkiksi vaikka 20 tai 100 megatavun datapaketit. Selvitykset eivät muutenkaan ole vertailukelpoisia, koska viraston luvut perustuvat operaattoreiden ilmoittamiin tietoihin kuluttaja- ja yritysliittymistä, DNA:n selvitys taas reilun 1000 vastaajan kyselyyn.

DNA:ssa uskotaan vahvasti kiinteähintaisen mobiilidatan kasvuun. Selvityksessä Viidennes niistä, joilla ei vielä ole tällaista palvelua, ilmoitti harkitsevansa hankintaa. Nyt osuus kaikista vastaajista oli vasta kuutisen prosenttia. DNA laskee siis, että 200–300 tuhatta ihmistä aikoo hankkia liikkuvan laajakaistan tänä vuonna. Silloin käyttäjämäärä nousisi noin puoleen miljoonaan.

Operaattoreilla on markkinointi hallussa, mutta 3G-verkkoihin panostamisessa olisi vielä parantamisen varaa. Pk-seudullakin törmää helposti vielä siihen, että puhelin putoaa 2G-tilaan. Vasteajat ja nopeudet eivät pysty vakaina. Minun kotonani Espoossa saa juuri ja juuri 3G-tilan pysymään päällä, vaikka tämä on suht tiheästi asuttua kerrostaloaluetta.

Kuluttajille markkinoidaan nyt langatonta yhteyttä samoin termin kuin DSL-liittymiä. Rohkenen ennustaa, että tämä aiheuttaa isoja ritoja kuluttajaviranomaisille, kun todellisuus selviää asiakkaille.

Operaattorit tosin yrittävät parantaa 3G-peittoalueitaan. Elisa ja TeliaSonera ovat jo tiedottaneet tavoittelevansa 80–90 prosentin väestöpeittoa, ja DNA kertoo laajentamisaikeistaan ensi viikolla.

DNA:ta voi onnitella onnistuneesta markkinoinnista DNA Mokkulan kanssa. Se on osoittautunut kuluttajille paljon tunnetummaksi kuin mobiililaajakaista, liikkuva laajakaista tai varsinkaan... USB-modeemi. Pelkästään Huawein toimittamaa mallia tuotiin Suomeen tietääkseni viime vuonna yli 100 000.

Minäkin harkitsin tuollaisen USB-palikan ostamista, mutta sainkin sitten yhteyden viimein toimimaan uuden HP:n kannettavan ja Nokian puhelinten kanssa.

Eipäs vaan meidänpäs on parempi

Elisan 3G-tutkimuksen ympärillä kiihtyy sanailua. En malttanut ollut tänään kysymättä TeliaSoneran tiedotustilaisuudessa siitä, miten Elisa näyttää investoivan voimakkaasti 3G-verkkoonsa ja kehuu verkkoaan kilpailijoitaan paremmaksi.

TeliaSonera Finlandin toimitusjohtaja taisi vähän hermostua, ja vastasi Elisan väitteiden olevan suorastaan valheellisia.

Juupas-eipästely on viihdyttävää, mutta toivottavasti keskustelu jatkuu jatkossa asialinjoilla.

Meidän 3G on parempi kuin teidän

Elisa tiedotti eilen tilaamastaan selvityksestä, jonka mukaan Elisan 3G-verkko on parempi kuin kilpailijoiden DNA:n ja TeliaSoneran. Meinasin ensin ohittaa koko tiedotteen olankohautuksella, mutta kirjoitin siitä lopulta keskusteltuani mittauksen tehneen ECE Ltd:n johtajan kanssa.

Elisa ei julkaissut netissä raporttia kokonaisuudessaan, vaan pelkän yksisivuisen tiivistelmän (PDF). Tiedotusvälineet saivat pyynnöstä kattavamman 16-sivuisen teknisen raportin. Mahdollisuudet arvioida selvityksen tasavertaisuutta operaattoreiden kesken eivät ole kovin helpot.

Tällaiset selvitykset ovat kuitenkin kiinnostavia, jos ne saavat operaattorit panostaman verkkojensa kuuluvuuteen ja peittoalueisiin. DNA tai TeliaSonera eivät ainakaan vielä ole kiirehtineet tyrmäämään Elisan omakehua, mutta eivät ne myöskään halua niitä julkisesti vahvistaa. Ehkä hiljaisuus toimii tässä parhaiten.

Helpointa kritiikissä on tarttua siihen, millä perusteella Elisa on valinnut selvityksen 52 paikkakuntaa. Se perustelee, että valinnat tehtiin väestötiheyden mukaan.

Asiasta syntyi vilkkaasti keskustelua Digitodayssa, josta voisin lainata nimimerkki Operaattoreilla eri strategiat kirjoitusta:

"Soneralla on tehty strateginen valinta säästää 3G-investoinneissa. Elisalla on tehty päätös olla ykkösiä 3G:ssä. Sonera on pyrkinyt lyhyen tähtäimen tulosoptimointiin, Elisalla tavoitteena on markkinajohtajuuden saavuttaminen parhaan palvelun avulla. Molemmat yhtiöt ovat pääässeet osatavoitteisiinsa. Sonera on parantanut tulosta mutta samalla menettänyt järkyttävän määrän post-paid asiakkaitaan. Elisa on laajentanut 3G:sä maan kattavimmaksi ja hivuttautuuu Soneran rinnalle ja ohi."

Näinhän usein kuulee sanottavan, että TeliaSonera on vähentänyt "Ruotsin vallan alla" panostuksiaan Suomeen ja keskittynyt kannattavuuden parantamiseen.

Toisaalta Sonera myös päivittää viimein verkkoaan Suomessakin HSDPA-aikaan miljoonainvestoinnein, tiedotteidensa mukaan ainakin.

Jää nähtäväksi, onnistuuko Elisa tekemään "mobiililaajakaistasta" menestysbisneksen sekä jättämään DNA:n ja Soneran selvästi taakseen. Joulukuussa Sonera sai hetken lisää armonaikaa, kun Viestintävirasto jätti julkistamatta Q3:n markkinaosuusluvut.

Elisa lisää 3G-peittoa 900 MHz:lla

Tähän asti vain kaupungeissa levinnyt 3G pääsee viimein maaseudulle, kun 900 megahertsin WCDMA-verkkoja otetaan käyttöön. Elisa ja Nokia Siemens Networks ovat julkistaneet tiettävästi maailman ensimmäisen kaupallisen WCDMA900-verkon. Mukana lanseeraustilaisuudessa Sinutiossa on myös Ericsson.

Elisa on ollut 3G-operaattoreista innokkaimmin ja nopeimmin ajamassa tekniikkaa. Myös DNA:lla ja TeliaSoneralla on mahdollisuus avata verkkoja, koska Viestintävirssto katsoi nykyisten 3G-verkkolupien riittävän.

Tänään 900 MHz:n verkkoa on vasta Pertunmaalla ja Siuntiossa, mutta Elisa lupaa laajentaa sitä "merkittävästi ensi vuonna". Mitään tarkkaa aikataulua tai tukiasemien ja paikkakuntien määrää ei ole julkistettu. Verkon laajentuminen riippuu pitkälti 900 MHz taajuuden kaistablokkien sovittamisesta yhdessä DNA:n ja Soneran kanssa.