WLAN-VoIPista tulee totta

Lokakuussa 2005 olin Nokian vieraana tiedotustilaisuudessa Lontoossa, jossa julkistettiin Eseries-mallisto ensimmäisen kerran (ks. uutinen). Siellä kerrottiin myös yhteistyöstä IP-puheluiden tuomiseksi kännykkään muun muassa Ciscon kanssa. Jo Lontoossa oli tarjolla myös demo, jossa SIP-clientin avulla soitettiin IP-puheluita Nokia E70:llä.

Siitä on jo kaksikolme ja puoli vuotta. Nyt WLAN-VoIP tai VoWLAN (Voice over WLAN) alkaa viimein toteutua asiakkaiden ympäristöissä. Ciscosta kerrottiin, että VoWLAN-ratkaisua on toimitettu Suomessakin reiluun 10 organisaatioon ja maailmanlaajuisesti yli 100 asiakaalle.

Yhteensopivuuden rakentaminen on kestänyt Ciscolta ja Nokialta odotettua pidempään. Nyt uusimmat E-sarjan mallit tukevat Ciscon omaa CCX-protokollaa, jota tarvitaan WLAN-verkoissa.

Kyse ei siis ole enää vain hypestä, vaan yritykset ovat oikeasti keskittämässä viestintäänsä. Tavoite on, että ihmiset saa kiinni yhdestä numerosta, päätelaitteitakin on vain yksi (niillä, jotkaa eivät tarvitse pöytäpuhelinta) ja talon sisällä soitetuista puheluista ei haluta maksaa sikahintaa.

Esimerkiksi Fujitsu Services -yhtiöstä on arvioitu, että 80 prosenttia yritysten kännykkäpuheluista soitetaan organisaation sisällä. Työntekijä on todennäköisesti firman WLAN-verkon piirissä. Miksi näistä puheluista maksetaan ulkomanpuhelumaksuja? Sitä kysymystä pohditaan yrityksissä.

Yksi kiinnostava tapaus on Maastrichtin kaupunki Hollannissa, joka luopui GSM-puhelimista ja hommasi osalle väestään vain WLAN-puhelimet. Sen kerrottiin käyttävän 850 kännykkää toimitloissaan vain WLAN-verkossa.

Monessa firmassa halutaan eroon siitäkin, että ihmisillä on pöytä- ja kännykkänumerot. Useimmat soittavat kuitenkin kännykkään, kun sen ajatellaan olevan aina mukana. Jotkut firmat taas haluavat antaa julkisesti vain yritysnumeron, josta puhelu menee haluttuun paikkaan – ja lomalla ei ehkä minnekään.

Truphone: viimein toimiva VoIP-softa

Olin asentanut N95:een Truphonen luettuani aikeista lanseerata palvelu Suomessa. Asetukset ja sovellukset tulivat tekstiviestinä, ja käynnistyksen jälkeen klikkasin valikosta haluamani WLAN-tukiasemat.

Tänään töiden jälkeen kotona tapahtui jotain erikoista. Soitin veljelleni, joka kysyi ihmeissään mistä soitan. Vastasin, että kännykästä. Hetken ihmettelyn jälkeen kuulin, että soitan +1-alkuisesta numerosta eli USA:n maakoodilla.

Tutkin asetuksia ja selitys löytyi. Olin määrittänyt, että internet-puhelu on oletusarvoinen yhteystapa, joten puhelin yhdisti puheluni Truphonen kautta Soneran 3G- tai GSM-verkon sijaan, vaikka siis soitin N95:n yhteystietojen kautta GSM-numeroon.

Truphonen S60-sovelluksella asetukset on helppo määrittää. Ohjelma näyttää käytettävissä olevat yhteydet ja tukiasemat, yhteyden tilan, omien kontaktien tavoitettavuuden, oletuksena käytettävän yhteystavan ja muuta hyödyllistä.

Näin sulavaa SIP-protokollan internet-puheluiden integrointia kännykkään en ole aiemmin kokenut. Ja nyt ymmärrän, miksi brittioperaattorit ovat yrittäneet rampauttaa Truphonen. Lisäksi minulle voi nyt soittaa USA:sta maksutta tai edullisesti +1-suuntanumeron liittymään.

Kokeilin ohjelmaa tänään vielä myös E70:ssä, ja hyvin se tässäkin toimii. Edellä kuvatun vahingon voi välttää valitsemalla oletusyhteydeksi matkapuhelinverkon.

Aivan täydellinen puhelu ei ollut. Välillä puheen viive tuntui hyppäävän jopa pariin sekuntiin, mutta kokoajan tuntui siltä, että puheesta saa selvää.

Mihin sitten käyttäisin Truphonea? Se tarjoaa edullisia, alkaen 0,3 €/min ja yleensä noin 0,2€/min hintaisia kännykkäpuheluita melkein mihin tahansa maailmassa, ks. hinnasto. Puhelut lankaverkkoihin Britanniassa ja USA:ssa ovat maksuttomia.

Suomessa nettipuheluita saa toki esimerkiksi Saunalahdelta, mutta asetusten määrittäminen käsin on yllättävän hankalaa. Ja vaikka kuinka seuraan ohjeita, en saa Saunalahden palvelua toimimaan kotini WLAN-verkosta.

WLAN-verkko ei tietenkään ole pakollinen tai edes tarpeen, jos liittymässä on kokonaan kiinteähintainen datapaketti.

Sitä en osaa sanoa, kuinka paljon palvelulle lopulta on käyttöä. Kotimaan sisällä on halvinta soittaa puhelut GSM-verkossa työsuhdeliittymällä, ja ulkomaanpuheluita varten minun pitäisi ostaa puheaikaa Truphoneen omaan piikkiin.

Työnantajalla pitäisi olla siis sopimus Truphonen kaltaisen yrityksen kanssa, jotta homma toimisi.Bisnesmalli siis tökkii, mutta teknisesti kiva softa.

Ilmaisia tai halpoja ulkomaanpuheluita

En tunne moniakaan ihmisiä, jotka käyttäisivät jatkuvasti internet-puheluita kännykällä tai tietokoneelle. Ohjelmien asentaminen vaatii aikaa, vaivaa ja joskus taitoakin. Kännykkä- ja lankapuhelut ovat Suomessa edullisia, joten miksi nähdä vaivaa?

Tekniikasta kiinnostuneena nörttinä olen tietysti kokeillut kaikkea Fringistä (lue kokemukset) Skypeen ja Windows Live Messengerin ominaisuuksia. Ainutkaan näistä ei ole jäänyt päivittäiseen käyttöön.

Tilanne on toinen, jos kollega, lapsi, perheenjäsen tai tyttöystävä matkustaa tai asuu toisessa maassa. Ulkomaanpuhelut ovat törkeän kalliita, joten pieni vaiva kymmenien tai satojen eurojen puhelinkulujen säästämiseksi kannattaa.

Perjantaina kokeilin Gizmoa kännykässä, jonka hain Nokian Beta Labsista N95:een. Softa lähti heti toimimaan. Soitin heti onnistuneesti toisen Gimzmo-käyttäjän SIP-numeroon. Lanka- ja kännykkäverkkoihin soittaminen vaatisi luottokortin vinguttamista.

Gizmo on harvinaista SIP-softille, joiden kanssa on saanut taistella tosissaan. Saunalahden Nettipuhelin-palvelua en saanut koskaan toimimaan, eikä operaattori lähettänyt asetuksia automaattisesti. Ne on asennettava käsin ohjeiden perusteella.

Vaatimuksena ilmaisille puheluille on se, että molemmat ovat samassa internet-puhelujärjestelmässä ja vielä yhtäaikaisesti verkossa. Ilmaiset puhelut vaativat siis sumplimista. Lisäksi käyttäjällä on oltava kiinteähintainen datapaketti tai jokin WLAN käytettävissä, yleensä kotona tai töissä.

Skypellä on eniten internet-puheluiden käyttäjiä Suomessa (ja muuallakin) helppojen Windows-asennuspakettien ansiosta. Harmillisesti Symbian S60 -kännykkäversiota saadaan edelleen odottaa. Tosin aiemmin mainitsemani Fring osaa rajoitetusti soittaa Skype-numeroihin. Skype on sentään julkaistu Nokia N800:lle ja Windows Mobilelle.

Aika hankalaa tämä kaikki on hallita. Kuka jaksaa siis tunkata internet-puheluiden kanssa? Jakakaa kokemuksianne, jos sellaisia on. Minulla ei ole niin paljon tuttuja ulkomailla, että viitsisin säätää.

Brittioperaattorit ja N95

(Päivitetty 21.4.2007 klo 17:44. Korjasin operaattorin)

Isot operaattorit T-MobileOrange ja Vodafone ovat poistaneet Nokia N95:stä SIP-protokollan VoIP-ominaisuudet, The Register uutisoi tällä viikolla. Yhtä palvelua Britanniassa tarjoava Truphone-yhtiö on julkaissut blogissaan videon tästä:



Operaattorit ilmeisesti pelkäävät menettävänsä internet-puheluiden takia tuloja. Siinä tapauksessa ihmettelen, miksi juuri SIP estetään. Miksei saman tien kehumaani Fringiä, Agile Messengeriä ja muita helppokäyttöisiä pikaviesti- ja internet-puhelusoftia? Eiköhän Skypeltäkin vielä tule natiivi softa S60:lle.

SIP-puheluiden virittäminen on tavalliselle ihmiselle tai edes insinöörille huomattavan vaikeaa. Taustalla on useimmiten operaattori ja jokin laskutusmalli. Tuntuu oudolta estää tekniikka, jota juuri operaattoreiden kannattaisi edistää suljettujen järjestelmien sijaan.

Orangen T-Mobilen ja Vodafonen toimintamalli luultavasti ohjaa ihmisiä vain käyttämään muita, suljettuja vaihtoehtoja. Ja me täällä Suomessa olemme ihmetelleet suomalaisten operaattoripomojen lyhytnäköisyyttä ...

(via AAS)

SIP vs. Skype -kilpailutilanteesta

Taistelin viime vuonna Nokia E61:lla ja E70:llä SIP-asetusten kanssa, kun menin ehdottamaan lehteen juttua internet-puheluista. Eilen sain vinkin (kiitos Ilarille), että Saunalahdella on viimein asetukset ja ohjeet tarjolla E-sarjalaisille, ja kuulemma Saunalahden asiakkaat saavat ne tekstiviestinäkin.

Siispä kaivoin esille ohjeet ja yritin. Työlästähän noita oli näpytellä, joten tarkistin kahdesti. Ei onnistu oikein vieläkään rekisteröinti SIP-palvelimelle. Tämä on penseää tunkkaamista hankalien asetusten kansa. En ole ainoa, koska asiasta on käyty pitkä keskustelu Saunalahden foorumilla.

Yritin Soneran internet- ja prointernet-asetuksilla. Ei toimi rekisteröinti. WLAN-verkkoni on NAT:n takana, joten sen kautta en tohtinut vielä yrittää. (Ja tällä hetkellä WLAN-tukiasema onkin kuolleena sähköpiikistä.)

Heti herää epäilys, onko SIP täysin toivoton protokolla edelleen vai ovatko laitevalmistajat ja operaattorit tarkoituksella tehneet internet-puheluista riittävän vaikeita.

Tuolla foorumissakin Saunalahden johtaja Panu Lehti vakuuttelee ensin homman toimivan, ja kun ihmiset eivät saa edes rekisteröityä SIP-clientejaan, suosittelee UMA-kännykän hankkimista.

Panu Lehti ei ehkä hahmota, ettei UMA ole kuluttajalle kovin kiinnostava. Sehän on luotu operaattoreiden lähtökohdista lähinnä torjumaan IP-puheen uhkaa, eikö? Kuluttaja taas haluaa soittaa maksuttomia puheluita WLAN-verkosta toiseen ilman kännykkäopeaattoria tai 3G-verkkoon datakäyttäjälle (flat rate -laskutuksella). Siihen mahdollisia teknisiä ratkaisuja ovat vaikka Skype tai avoin SIP-protokolla.

* * *

Saunalahden foorumilla muutama epäili, ettei SIP-clientia saa toimimaan E70:ssä lainkaan tai WLAN-verkossa. Se ei pidä ainakaan täysin paikkansa. Kun testailin näitä lehteen (TK 10/2006, s. 37, 7 €) onnistuin soittamaan Saunalahden asetuksilla vain 3G-verkossa, mutta Suomen Puhelimen SIP-palvelimen kautta myös kodin WLAN-verkosta.

Näemmä SIP-proxylla voidaan suuresti vaikuttaa siihen, miten hyvin puhelut menevät NAT:ien ja muiden esteiden yli. Toimivuus riippuu siitä, haluaako (ja osaako) operaattori laittaa verkkonsa kuntoon.

Kun SIP-clientin hyödyntäminen joka tapauksessa on näin vaikeaa, näytttää käyvän taitaa käydä niin, että MSN Messenger ja Skype ym. suljetut ympäristöt voittavat IP-puhelukisan. Esimerkkinä nyt vaikka aiempi merkintä Fringistä.