TV-ohjelmia striimattuna

WLAN-verkko kotona, koulussa ja työpaikalla, kiinteähintainen 3G-datapaketti muualla kotimaassa. Tähän suuntaan kaiketi "tehokäyttäjät" ovat menossa ja osa siirtynytkin jo.

Siihen liittyen säädin eilisillan töiden takia kahden Windows Mobile 5 -laitteen kanssa. Kokeilin siis niillä Pocket Live TV:tä, jota msmobiles.com hehkutti kovasti.

Kotona WLAN-verkossa osa kanavista ei avautunut lainkaan, mutta ABCj ja BBC toimivat hetken suorastaan hyvin. Soneran 3G-verkossa taas katselu tökki pahasti, koska kotonani on aika heikko kuuluvuus. Sen varmaan säännölliset vieraat jo muistavatkin aiemmista merkinnöistä.

Ohjelman kokeiluversio on aika torso. Siihen ei pysty kunnolla tutustumaan, kun katselu jo loppuu ja käyttäjää pyydetään ostamaan softa. Vaikea on ostaa, jos ei ehdi kokeilla toimiiko homma.

Aiemmin olen kokeillut Elisa TV:tä ja Soneran Mobiili-TV:tä, jotka tarjoavat kotimaisten TV-kanavien striimausta kännykkään.

Jotain näistä kaikista vielä puuttuu, sillä yhdestäkään en vielä maksaisi, enkä ole ottanut ohjelmia säännölliseen käyttöön. Ongelma voi olla kännykän liian pieni näyttö tai luontevan katseluasennon puuttuminen (vrt. jalusta N92:ssa ja muissa kännykkä-TV-malleissa).

PS3 toistaa S60-kännykkävideot

Kevin kirjoittaa S60 Multimedia Blogissa, että PS3 toistaa suoraan N95:llä kuvatut videot. N95 liitetään pelikonsoliin USB-liitännän kautta massamuistitilassa.

Tässä tulee siis ehkä odottamatonkin etu siitä, että Nokia on N95:ssä vaihtanut standardiin mini-USB-liitäntään. Sekin auttaa, että jonkinlainen yhteisymmärrys MPEG-4-formaatin videosta on saavutettu.

Minä olen toivonut, että saisin hyödynnettyä N95:n UPnP-tukea kotona olevan NAS-purkin kanssa, joka on kiinni WLAN-tukiasemassa. Toistaiseksi en ole keksinyt, miten tuo onnistuisi. N95 ei mitenkään näe UPnP-verkkojakoani, eikä D-Linkin NAS-purkki näe N95:sta.

DVD-elokuvat kännykkään

DVD-elokuvien rippaamista esimerkiksi iPodiin, kännykkään tai Sony PSP:hen on pidetty tähän asti Suomessa laittomana, koska 1. tammikuuta 2006 voimaan tullut tekijänoikeuslaki kieltää "teknisten toimenpiteiden murtamisen", tässä tapauksessa siis DVD:iden CSS-suojausten.

Helsingin käräjäoikeus otti perjantaina kantaa asiaan. Lukekaa uutinen, jos on mennyt ohi. Tein myös toisessa blogissa laintulkintaa, joten en palaa siihen enää täällä.

Entä käytäntö. Onko elokuvien kopioimisessa kännykkään ideaa? QVGA-resoluution ja reilun parin tuuman näyttö tuntuvat elokuvien katseluun liian alhaisilta. Halusin kokeilla, nyt kun se on ilmeisesti taas laillista. Asensin siis Media Studio for Nokia -ohjelman, joka lupaa valmistajansa sanoin seuraavaa:

Put a DVD on your Nokia phone in less than 45 minutes. Watch movies and videos on your phone and in great quality landscape mode. A memorycard as small as 128 Mb is enough to store a full length feature film. You can watch your content on the go, on any Nokia Symbian-phone, from a postage stamp size memory card.

Ei tuo ohjelma oikein minulla toiminut, ilmeisesti parin DVD:n liian tehokkaan suojauksen takia, ohjelmalle siis. Tekijänoikeuslain kannalta tilannetta voi vain arvailla.

Sen sijaan pari vuotta sitten kokeilin onnistuneesti Movies on PSP:tä. Kannettavalla Pleikkarilla elokuvien katselussa on jo vähän ideaa, kun isolta laajakuvanäytöltä erottaa jo tekstityksetkin.

Aina välillä lentokoneissa näkee, että ihmisillä on mukanaan PSP ja UMD-levyjä, joiden menestykseen en oikein uskonut. Yksi selitys voi tosin olla se, että jotkut lentoyhtiöt, kuten Finnair myös vuokraavat laitteita lentojen ajaksi ajanvietteeksi.

Ongelmaksi tuon PSP:lle videoita muuntavan Windows-ohjelman kanssa osoittautui, että videon pakkaaminen 256 tai 512 Mt muistikortille saattoi kestää parikin tuntia, eli aivan liian kauan. Välillä operaatio myös keskeytyi virheilmoituksiin. Tällaisen muunnoksen pitäisi toimia yhdellä klikkauksella ja 30 minutissa, jotta sitä viitsisi käyttää.

Elokuvia enemmän haluaisinkin kännykkääni digiboksiin tallennettuja TV-sarjoja. Niitä voisi katsella sitten sopivissa väleissä. Synkronoinnin pitäisi tapahtua yhtä helposti ja nopeasti kuin Intelin videossa visioidaan.

Handan CV-7800 -digiboksissani on kiintolevy ja USB-liitäntä, mutta valmistaja on tekijänoikeussyistä estänyt ohjelmien kopioinnin. Kuulemma firmwaren hakkeroimalla tuon pystyy "korjaamaan", mutten ole halunnut rampauttaa laitteen takuuta.

Nyt tuntuukin siltä, että elokuvien ja TV-sarjojen siirtely kotilaitteista on sen verran työlästä, että iTunesille ja vastaaville on selvä markkinarako.

Engadget: Microsoft dumppasi PMC:n

Engadgetissa kerrotaan varmana tietona, että Microsoft on dumpannut Portable Media Center (PMC) -tuoteperheensä. En onnistunut vahvistamaan väitettä. PMC:n juju oli tarjota laitevalmistajille musiikki- ja videosoittimen alusta Windows CE -pohjalta. Portable Media Center oli siis Windows Mobilen sisartuote.

Jo Microsoft Zunen julkistuksen arvioitiin tarkoittaneen sitä aikoinaan, että PMC dumpataan. Microsoft lähti silloin itse laitevalmistajaksi nykyaikaisemmalla alustalla.

PMC-laitteet ymmärtääkseni floppasivat, koska ne olivat liian isoja ja raskaita, kalliita ja akkukestoltaan surkeita. Tuosta syystä ainakin Creative ilmoitti luopuvansa Microsoftin käyttöjärjestelmästä aikoinaan.

En ole itse näiden videosoittimien kohderyhmää. Videoiden rippaaminen DVD:ideiltä tuntuu liian työläältä, mutta elokuvien ostaminen tuplana DVD:iden lisäksi ei sekään nappaa. Ja sitten pitäisi vielä viettää paljon aikaa vaikka joukkoliikenteessä katsoakseen TV-ohjelmia tai videoita matkalla.

Kenties koko taskuvideosoitinten tuotegenren ongelma on se, että koulunuorisolla olisi aikaa ja innostusta hyödyntää näitä, mutta heille laitteet ovat liian kalliita. Mistä siis tulee teinien Video iPod tai Zune?

Microsoft Zunelle murska-arvio

Tuija huomasi, että New York Times oli antanut murska-arvion (€) Microsoftin Zune-soittimelle. Toimittaja haukkuu erityisesti Zunen (josta keskusteltiin aiemminkin) hyvin rajoittavisa kopiosuojauksia ja WLAN-ominaisuuksien rajoittuneisuutta.

Minulle ei varmistunut, voiko soittimeen kopioida tavallisia suojaamattomia MP3-kappaleita. Jos voi, nämä DRM-kappaleet voi unohtaa.

Rehellisesti sanottuna en ymmärrä, miksi laitevalmistajat (kuten Apple, Creative, Microsoft tai Nokia) tai sisällön myyjät kuvittelevat kuluttajien maksavan kovaa hintaa sisällöstä, joka on käyttöoikeuksiltaan rajoitetumpaa kuin vaikkapa CD-musiikki tai DVD-elokuva. Ehkä näitä DRM-virityksiä ajava lakimiesporukka ei itse kuluta tätä sisältöä, kun ongelmia ei huomata ennen tuotteiden lanseerausta.

Kun elokuvasta tai musiikista tulee kuukausimaksullinen palvelu, alkaa kopiosuojaus tuntua perustellulta. Malli on siis se, että kuluttaja saa kuunnella rajoituksetta musiikkia niin kauan kuin palvelusta maksaa.

Otsikkoon palatakseni, Microsoft Zunessa kiinnostavaa on se, että yhtiö yritti jo kerran Portable Media Centeriä, mutta koska siitä ei saatu alustaa, nyt Microsoft kokeilee itse laitevalmistajana.

Yhteenveto Sony BMG:n sekoilusta

Uutisia, nettikeskusteluita, blogiraportteja ja muuta materiaalia Sony BMG:n XCP-kopiosuojauksesta on tullut siihen tahtiin, etten itse ole tahtonut pysyä kaikissa käänteissä mukana, saati että olisin voinut esimerkiksi uutisoida kaikkea. Tarkimmin asiaa on seurannut Digitoday (erityisesti tekijänoikeuslogissaan), joka näyttää resurssoineen yhden henkilön tapauksen seuraamiselle.

Kohta on hyvä väli ottaa asiaan etäisyyttä ja katsoa miten tähän tultiin ja mikä on kuvion laajempi kuva. Yritän hahmottaa sitä.

• 1997-2005: Levy-yhtiöt pelkäävät, että kopiosuojaamattomia äänitteitä kopioidaan P2P-verkkoihin ja kavereiden kesken.
• 1997-2001: Kopiosuojauksia yritetään etenkin 2000-luvun alussa, mutta ne estävät monesti kuuntelun myös DVD-soittimilla ja autoissa.
• 2002-2003: Kuluttajat palauttavat kauppoihin "CD-levyjä", jotka eivät soi tietokoneiden tai muiden laitteiden asemilla. Kauppoja ärsyttää.
• Äänitteiden myynti laskee. Levy-yhtiöt syyttävät piratismia, kauppiaat ja kuluttajat heikosti toimivia epä-CD-levyjä.
• 2001-2005: Levy-yhtiöt ja tekijänoikeusjärjestöt lobbaavat EU:n tekijänoikeusdirektiiviin kiellon murtaa kopiosuojauksia. Uusi tekijänoikeuslaki menee useimmissa maissa läpi vuoden 2005 aikana tai aiemmin.
• 2005: Paria poikkeusta lukuunottamatta useimmat EU-maat vahvistavat elokuvien ja äänitteiden kopiosuojausten murtamisen laittomaksi.
• Levy-yhtiöt lupaavat DRM-ohjelmia, jotka sallivat 2-3 kopion tekemisen äänitteistä omaan käyttöön.
• Levy-yhtiöt haluaisivat myydä musiikin erikseen autoihin, MP3-soittimiin, kotistereoihin ja puhelimiin. Kuluttajajärjestöt protestoivat oikeuksien kaventumista.
• Levy-yhtiöiden oma osaaminen ei riitä DRM-toteuksiin, työ tilataan ulkopuolelta eri firmoista. Sony BMG käyttää 52 levyssään brittiläistä First 4 Internet Ltd:n ohjelmaa.
• First 4 Internet koodaa levyihin Sony BMG:n tilauksesta palikan, joka lähettää Sonyn palvelimelle tiedon, kun levyä kopioidaan tai kuunnellaan. Toteutukseen käytetään rootkit-tekniikkaa.
• Tekijänoeikeuksia suojellessaan Sony BMG käyttää luvatta ohjelmassaan GPL-lisenssin alaista koodia.
• Sony BMG:n mukaan rootkit oli perusteltu, koska "eiväthän useimmat kuluttajat tiedä siitä" (amerikkalaislehden haastattelusta).
• Lokakuu 2005: Mediakohu XCP-rootkitistä alkaa blogeissa ja leviää IT-julkaisuihin ensin webissä.
• Marraskuu 2005: Tietoturvayhtiöt varoittavat tietoturvariskeistä Windowsille ja muutama valtamedia USA:ssa herää.
• Useat ohjelmisto- ja tietoturvayhtiöt luokittelevat XCP:n spywareksi ja ilmoittavat poistavansa sen Windowsista.
• Suomessa Helsingin Sanomat uutisoi Sony BMG:n levyjen tietoturvaongelmista, kahdestikin.
• Toisaalta esimerkiksi Yle ei uutisoi asiaa lainkaan.

Miten tästä eteenpäin?

• Suomen Sony BMG on kertonut, että kaikissa vuonna 2006 myyntiin tulevissa levyissä on kopiosuojaus. Kuka sen tekee ja onnistutaanko paremmin?
• Sony BMG on maailmalla suurennuslasin alla, yksikin uusi virhe ylittää uutiskynnyksen.
• Sony BMG on kärsinyt imagohaitan. Yleissanomalehti on todennut, että sen levyt ovat vaarallisia. Kansa muistaa tämän, ei tulevia korjauspäivityksiä.
• EMI ja muut levy-yhtiöt katsovat tarkemmin millaista DRM-palikkaa ostavat. Laatutestaus saatetaan tällä kertaa jopa tehdä.
• Päätökset DRM:stä ja muista toteutuksista tehdään edelleen ulkomailla pääkonttoreissa. Levy-yhtiöiden Suomen toimistoissa voidaan lähinnä välittää palautetta eteenpäin.

Avoimia kysymyksiä jää

• Kulttuuriministeri Tanja Karpela ja opetusministeriö pistivät arvovaltansa peliin vakuuttaessaan Suomen eduskunnalle, että nämä uudet ("toisen sukupolven") kopiosuojaukset turvaavat myös kuluttajien oikeudet. Juuri tällä hetkellä molemmat näyttävät lähinnä pelleiltä.
• Sonyn elektroniikkapuoli tuo markkinoille esimerkiksi kannettavia soittimia, kun taas musiikkipuoli tekee parhaansa jarruttaakseen digimusiikin yleistymistä.
• Uusi tekijänoikeuslaki kieltää kopiosuojausten "vahvojen teknisten suojausten" kiertämisen, mutta juuri kukaan ei tiedä mitä se tarkoittaa, eivät edes levy-yhtiöt tai lain valmistelleet virkamiehet. Luultavasti koko pykälä ei tule kiinnostamaan ketään.

Ei videota iPodiin... eikun sittenkin

Yahoo!:n Russilla on hyvä pointti ja vähän omakehua "iPod Videon" kommentissaan. Applen Steve Jobs nimittäin väitti noin vuosi takaperin, ettei videota tulisi iPodiin; ei ole sisältöä, näyttö on liian pieni, ei bisnestä...

Russ blogikirjoituksesta vuosi takaperin:

"I couldn’t disagree with Steve Jobs more. In the keynote he gave when announcing the iPod Photo (which I just saw today - around 12 minutes in) he talks about how there’s no need for video on devices like the iPod. Video is “the wrong direction to go”, “there’s no content,” “the screens are too small” and competitors to the iPod putting R&D into providing video are “digging in the wrong place.”>

Wow… that is just so wrong, wrong, wrong."

Onkohan peräti niin, että maailma muuttuu nopeammin kuin jopa Steve Jobs käsittää?

EUgandassa on tietenkin huomattava kuluttajan aseman kannalta, että elokuvien DVD:iden rippaus esimerkiksi iPodiin tai Sony PSP:hen on monissa maissa kohta tai jo laitonta, koska lainsåäätäjät ovat halunneet turvata internetin sisältöbisneksen aseman.

Sony PSP rokkaa

Parin viikon käytön jälkeen olen edelleen vaikuttunut, Sony PSP on makea laite. Iso ja kirkas värinäyttö, hyvät kontrollit, nopeat valikot, helposti toimiva WLAN ja riittävästi tehoa.

Aiemmin pidin mahdottomana, että käsipelikonsolille voisi järkevästi toteuttaa 3D-pelejä, mutta jo pelillisesti tylsät Ridge Racer ja WipeOut osoittavat, ettei haaste ole mahdoton.

PSP:n 'coolness factor' on tippunut lähinnä siksi, että hyvät PS2-hitit vielä puuttuvat. Kunhan GTA ja Gran Turismo saadaan PSP:lle, on pelitilannekin hetken hyvällä mallilla.

Ensivaikutelmia PSP:stä:

• WLAN-moninpeli kahden PSP:n välillä toimii hienosti, mutta miksei peliseuraa voi heti etsiä internetistä (tyyliin Xbox Live)?
• Elokuvien rippaaminen PSP:lle on helppoa ainakin Movies on PSP -softalla. Sonyn bisnesideaa myydä ihmisten jo DVD:llä hankkimat elokuvat uudelleen UMD:llä en ymmärrä. 20 euroa tuntuu paljolta, kun saman elokuvan rippaa kohtuullisella kuvan- ja äänenlaadulla jo 512 megatavun MS Duo Pro -kortille. Isompiakin saa, mutta ne ovat jo kalliimpia ja vielä kalliimpia. Harmi ettei Sony tue SD-kortteja.
• PSP:n heijastava näyttö toimii parhaiten sisätiloissa vähän hämärässä, kun taas kirkkaassa päivänvalossa se muuttuu herkästi peiliksi.
• PSP:n firmware 2.0 tuo web-selaimen, joka toimii yllättävän hyvin (katso esmes HS.fi ja Tietokone.fi). Parhaiten selain soveltuu tekstisivujen selailuun.

Onko PSP sitten jo noin 300 euron arvoinen? Siihen en osaa vastata. Kamppailen itsekin kysymyksen kanssa. Järki sanoo ei, mutu sanoo kyllä. Siistit lelut -faktori hehkuu punaisella.

Kovasti PSP on herättänyt kysymyksiä ja mielenkiintoa viimeaikoina, kun sitä ei vielä kauhean hyvin tunneta. Eräs taksikuski ilmoitti tällaisen jo ostavansakin... kuulemma 2-vuotiaalle pojalleen. ;-)

Aiempia kirjoituksia aiheesta

• Sony PSP:stä nuorison nettiselain?
• Amerikkalaiset PSP-huumassa
• Sony PSP vain 150 euroa Japanissa

Amerikkalaiset PSP-huumassa

Joka toinen amerikkalaisnörttien weblog tuntuu hehkuttavan tällä hetkellä Sonyn uutta käsikonsolia PSP:tä, jota aikuiset työssäkäyvät miehet ovat jonottaneet yötä myöten pelikauppojen edessä. Sony osaa tuoda uusia tuotteita markkinoille.

Myös asiapitoisia kommentteja voi lukea Russel Beattien PSP-esittelystä, jossa mies on kommentoinut laitteen käyttöliittymää ja mahdollisuuksia. Sonyn julkaisemien elokuvien ja pelien lisäksi harrastajat ovat ripanneet DVD-elokuvia PSP:n ymmärtämään muotoon ja odottavat web-selainta laitteelle. Taustana on hyvä muistaa, että USA:ssa on WiFi-hotspoteja paljon enemmän kuin EUgandassa (tunnetaan myös nimellä Eurooppa).

Minä kuvittelin jo aiemmin ostavani myös Niutendon DS:n, mutta onnistuin toistaiseksi järkisyistä siirtämään hankintaa. Saa nähdä onnistunko PSP:n kanssa. Kumpaakaan en tietysti tarvitsisi, mutta luonteelleen ei oikein voi mitään.

Sonyn UMD-haaveilut

Olen päässyt vasta kokeilemaan Nintendo DS:ää, mutta tietysti myös Sonyn PSP (PlayStation Portable) kiinnostaa. Kuvissa ja televisiossa näkemäni perusteella pelit ovat ainakin näyttävää 3D:tä.

Yhtä seikkaa en PSP:ssä ymmärrä, näitä elokuvalevyjä. Minulla on nyt vajaat 200 DVD-elokuvaa. En ole juuri jaksanut ripata niitä kannettaviin soittimiin, kun siinä saa tapella kodekkien, pakkauksen ym. kanssa. Vaan jos tuo onnistuisi yhdellä klikkauksella ja olisi sopiva laite, saattaisin ottaakin elokuvia, TV-sarjoja ja musiikkivideoita esimerkiksi lentomatkoille mukaan.

Sonyn visio on kuitenkin se, että ihmiset ostaisivatkin PSP:lle näitä UMD-levyjä. Ne ovat yhtiön oma proprietaarinen levymuoto. Levyillä on kokoa 60 mm ja 1,8 Gt tallennustilaa. Vaan haluavatko kuluttajat oikeasti ostaa samoja elokuvia uudelleen? Tai kannettavalle soittimelle eri versio kuin olohuoneeseen? En ymmärrä tätä.

Sony Computer Entertainmentin pääjohtaja Ken Kutaragi ilmoitti kuluneella viikolla, että UMD-formaatti avataan muillekin valmistajille elokuvia ja musiikkia varten. Sony haluaisi UMD:stä yleisen formaatin.

Lisää Sonysta ja UMD:stä löytyy uutishaulla.

Olen reilun viikon leikkinyt yhden Portable Media Centerin kanssa, ja vaikka tässäkin konseptissa on puutteensa, perusidea on toimiva: kuluttaja voi kopioida jo omistamansa musiikin ja videot kannettavaan soittimeen maksamatta samasta sisällöstä kahdesti. Ihmiset eivät halua maksaa kahdesti, kun monet eivät maksa kertaakaan.

Mobiilivideo: Hantrolta H.264-videosoitin

Prosessori uutisoi oululaisen Hantron kehittämästä H.264-standardin videosoittimesta puhelimille, joka voidaan toteuttaa ohjelmallisesti tai raudalla. Soitin on ensin saatavana Nokian Series 60:lle, jolle Hantro aikoinaan kehitti videonkuvaussovelluksen silloin, kun Nokia 7650 tarjosi vasta still-kuvausta. Nokia 3650:n myötä Nokia integroi Hantron sovelluksen Series 60:een.

Jos olen oikein ymmärtänyt, H.264 on tulevassa MPEG-4-videostandardin uudessa versiossa käytettävä videokodekki. Tekniikkaa pidetään hyvänä siksi, että se skaalautuu niin mobiililaitteisiin kuin DVD-kokoon hyvällä kuvan- ja äänenlaadulla. Melko kansantajuinen kuvaus asiasta on ainakin Applen esittelyssä.

Mobiililaitteiden kannalta on kiinnostavaa se, että tuodaanko laitteisiin erityiset piirit esimerkiksi 3D-grafiikan ja videon toistoon vai yleiskäyttöisiä tehokkaita suorittimia, kuten uudet Intel XScale PXA270 -prosessorit 624 MHz:iin asti.

Nokia 6630 on tietääkseni ensimmäinen älypuhelin, joka perustuu kahden suorittimen arkkitehtuuriin; perussuoritin ohjaa puhelin- ja toinen PDA-toimintoja.

DVD-elokuvat pakkautuvat S60-puhelimiin

Viime viikolla mainitsin DVD-to-Mobile-softan MS SmartPhonelle. Ohjelmasta on julkaistu myös Series 60 -versio. Esittely ja demoversion lataus ovat saatavana My-Symbian.comissa.

En ole itse vielä kokeillut onnistuuko elokuvien pakkaaminen siedettävällä kuvan- ja äänenlaadulla.

DVD-elokuvia puhelimiin

Vasta toissapäivänä kirjoitin, että joku varmaankin julkaisee softan DVD-elokuvien rippaamiseen ja pakkaamiseen puhelinkokoon. Sellainen on jo. Löysin msmobiles.com:sta artikkelin DVD-to-Mobile-softasta MS Smartphonelle.

Elokuvia taskutietokoneissa

Kaveri näytti minulle illalla suu vaahdossa HP iPAQiin rippaamaansa DVD-elokuvaa. Minä olen pitänyt ideaa aina vähän älyttömänä, mutta tämä ei ollutkaan niin typerää. Kun yhdistää tehokkaan suorittimen, gigatavun SD-muistikortin sekä kirkkaan 640 x 480 pikselin ja 4,0 tuuman näytön, ei lopputulos ole matkaviihteeksi lainkaan huono.

Rippaaminen ja tiivis pakkaaminen ei ole edes hirveän työlästä, se onnistuu netistä löytyvien ohjeiden avulla nopeasti. Katselu onnistuu monilla ohjelmilla, esimerkiksi WinCESoftin PocketMVP for WM 2003. Vastaavat toisto-ohjelmat löytyvät suunnilleen kaikille käyttöjärjestelmille.

Odotan mielenkiinnolla, milloin esimerkiksi HP aloittaa elokuvien ja musiikin tarjoamisen kämmenmikroihinsa. Uusinta kuluttajamallia ei myydä enää edes kämmenmikrona, vaan digitaalisen viihteen mediatietokoneena. Siinä perinteiset Pocket PC:n bisnestoiminnot on korvattu yksinkertaisemmalla käyttöliittymällä. Toki laitetta voidaan käyttää myös perinteisenä kämmenmikrona.

Alueelle on tietty muitakin tulijoita, esimerkiksi Creativen ja muiden valmistajien (Windows Mobile) Portable Media Centerit tänä ja ensi vuonna, Sony PlayStation Portable vahvalla elokuvastudioiden tuella ensi vuonna ja Nokian 7xxx-kategorian mediaterminaalit digi-tv-lähetysten ja radion vastaanottoon samoiten ensi vuonna.

Musiikissa MP3 yllätti alan teollisuuden valmistautumattomana, käyköhän samoin elokuvien kanssa? Vielä olisi aikaa toteuttaa suojaukset ja jakelukanavat fiksusti, eli kuluttajia liikaa kiusaamatta esmes käytettävyyden pilaavilla DRM-palikoilla. DVD:iden rippaaminen mobiililaitteeseen on vielä turhan hankalaa, mutta niin olivat myös MP3:t alkuun. Tarvitaan vain yksi softa, joka rippaa ja pakkaa DVD-elokuvan DivX-tiedostoksi, ja tämän jälkeen kopioi sen mobiililaitteen muistikortille yhdellä klikkauksella. MP3-puolella tällaisia softia on jo vaikka kuinka paljon.