Älä pudota kiintolevysoitinta

Tiistaina harmitti. Kuuntelin töissä musiikkia Creative Zen Sleekistä. Noustessani pöydän äärestä kuulokkeiden piuha tarttui laitteeseen ja se tipahti lattialle. Korkeutta pöydällä lienee alle 70 cm.

Musiikki tyssäsi siihen, mutta virta jäi päälle. Virtanäppäin ei tee mitään. Laitteessa ei ole vaihdettavaa akkua, joten en pysty sammuttamaan sitä. Tähänkö se nyt kuoli? Millaiset ovat kokemuksenne, näinkö herkkiä nämä ovat?

Tokihan moni varoitteli, ettei kiintolevy sovi mukana kulkevaan laitteeseen. Ison kapasiteetin flash-soitinta ei vain ollut tarjolla joulukuussa 2005.

Creativen soittimellani oli vuoden takuu, eli se ei ole enää voimassa. Vaan normaalikäytössä soittimen pitäisi kestää pidempään, eli voisiko tässä vedota tuotevastuulakiin?

Tuotevastuulakihan sanoo, ettei valmistajan vastuu lopu takuuaikaan, jos vika johtuu valmistusvirheestä ja tuotetta on käsitelty asianmukaisesti ja ohjeiden mukaan. Onko MP3-soittimen normaalia käyttöä, että se saattaa pudota lattialle? En taida olla vahvoilla tässä.

Olen käyttänyt MP3-soitinta myös töissä haastatteluiden ja avointen tilojen taltiointiin. Uutta haastattelutallenninta en ostakaan itse, vaan sen saa maksaa työnantaja. Enkä taida enää valita uutta kiintolevyllistä soitinta, jos se tästä on kiinni. Olisiko iPodin flash-malli luotettava?

N70/N73 Music Edition, N75, N91 8 GB ja N95

Nokia siis julkisti uudet versiot nykyisistä Nsarjalaisista N70, N73 ja N91. Kiinnostavin on N91:n re-make, jonka kiintolevy päivittyy neljästä kahdeksaan gigaan.

Erityisesti USA:n markkinoille odotettu, Nokian mukaan ohuin S60-simpukkamalli tähän asti.

Päivän merkittävin julkistus on tietysti N95, joka monta kuukautta liikkuneiden huhujen mukaisesti sisältää integroidun GPS:n, viiden megapikselin kameran, HSDPA-yhteydet ja 2,6 tuuman QVGA-resolution TFT-näytön. En ole New Yorkissa, mutta raapustin uutisen kuuntelemalla webcastin.

Lähetys jatkuu edelleen paneelikeskustelulla. Puhujat ovat amerikkalaisia, ja webcastissakin soitettiin tauolla Mobya. Pisteet siitä. Moby on Nykistä, ja musiikkinsa on mainiota.

Vanjoki hehkutti tiedotustilaisuudessa, että Nsarjan laitteet ovat "konvergenssiä ilman kompromisseja", ja "tämä tuotekategoria korvaa erillislaitteet", vapaasti suomennettuna.

Vanjoki myös sanoi, että Nokia on myynyt tähän asti tänä vuonna 10 miljoonaa Nseries-laitetta.

Softakehittäjien kannalta kiinnostavin uusi asia lienee N95:n integroitu GPS-vastaanotin, joka voi mahdollistaa uusia kiinnostavia sovelluksia, kun GPS:n tiedetään olevan käytettävissä.

Apple iTunes Nokian musiikkipuhelimeen

Tämän aamun TalousSanomat raportoi netissä ja lehdessä, että Applen iTunes-soitin olisi tulossa loppuvuonna myyntiin tulevaan N91-musiikkipuhelimeen, jossa on neljän gigatavun kiintolevy.

"Kyllä minä olen jo sellaisen puhelimen nähnyt", Vanjoki oli sanonut TalSalle.

Toisaalta Vanjoki toteaa melkein heti perään, ettei Nokia aio sitoutua vain yhteen musiikkikauppaan ja -soittimeen, vaan Series 60 -alusta on avoin erilaisille toimijoille.

* * *

TalSan uutisessa puhutaan neljän gigabitin kiintolevystä. Julkistustiedotteessa kerrottiin kuitenkin neljän gigatavun kapasiteetista, joten taloustoimittaja lienee taas vain sekoittanut nämä. Onhan sama lehti myös uutisoinut Sampo-pankin maksavan eräänä vuonna 800 miljardia euroa osinkoja... vaikeita tällaiset isot luvut.

* * *

Päivitetty 18.8.2005 klo 09.34:

Julkaisin Tietokone.fi:ssa asiasta väärinkäsityksiä korjaavan uutisen, jossa Nokialta kerrotaan, että N91:n mukana ei tule iTunes-soitinta, vaan Nokian oma soitin. Vanjoen kommentti tarkoitti siis sitä, että N91.ssä on avoin softa-alusta, ja siksi vaikkapa iTunes-soitin saattaa hyvinkin toimia siinä.

Palmin 4 Gt kiintolevyllä varustettu PDA

PalmOne siis julkisti äskettäin USA:ssa ja Pohjoismaissa Tukholmassa LifeDriven, joka on eräänlainen kuluttajan mediaterminaalin ja ammattikäyttäjän PDA:n risteytys. Tuotekuvauksissa laitetta hehkutetaan molemmille käyttäjäryhmille.

4 Gt kiintolevy on laitteen isoin uudistus. Tämä kuulostaa aluksi mullistavalta, mutta herättää myös kysymyksiä Hitachin aseman suorituskyvyn ja virranhallinnan. Netissä julkaistujen esikatselmusten perusteella levyllä kestää melkoinen tovi herätä virransäästötilasta.

Toinen pointti on se, että valinta flash-muistin ja muistikorttien tai kiintolevyn välillä on oletettavasti tulevaisuudessakin jatkuvaa kilpajuoksua. Keskustelin asiasta helmikuussa 3GSM:ssä Winston Park -nimisen Samsungin johtajan kanssa, jonka näkemyksiä voi lukea helmikuun uutisestani.

Mobiililaitteeseen muistikortti sopii jo siirrettävyytensä ansiosta paremmin kuin kiintolevy, ja esimerkiksi neljän gigatavun CF-kortin saa Suomessa jo alle 200 eurolla (tilanne 22.5.2005). Kun taas kapasiteettia tarvitaan reilusti tätä enemmän tai kymmeniä gigatavuja, on kiintolevy jo luonnollinen valinta.

Toinen kiinnostava havainto on se, että LifeDrivessa on sekä Bluetooth- että WLAN-yhteydet, vaikka sen ei monien mukaan pitänyt olla mahdollista käyttöjärjestelmän nykyversiolla. LifeDrivessa on sama käyttöjärjestelmä kuin PalmOne Treo 650:ssa ja Tungsten T5:ssa eli Palm OS 5.4 Garret.

Itseäni edelleen epäilyttää Palmeissa se heikko moniajo, eli sovelluksesta toiseen vaihtaminen ei aina onnistu kesken vaikka sähköpostien tai web-sivun latailun. Saa nähdä saadaanko siihen parannusta vasta Palm OS 6.0:n myötä vai saadaanko toimintaa tehostettua pakkaamalla laitteiden mukaan paremmat oheisohjelmat (kalenteri, selain, sähköposti jne).

Digiboksista ja kiintolevytallentimesta

Otin viikko sitten kotiin testiin Handanin kaapeliverkon digiboksin, jossa on 120 Gt kiintolevy ja kaksi viritintä. Olen huomannut, että suhde televisioon mediakuluttajana on muuttunut paljon. Voin katsoa ohjelmia silloin kun huvittaa ja vaikka siirtää katsomisen tauolle kesken ohjelman. Olen itse asiassa katsonut useampia ohjelmia kuin aiemmin, koska nyt olen nähnyt niitäkin, jotka ovat aina tulleet "väärään" aikaan. Eikä ole enää väliä unohtaako jonkun ohjelman, koska suosikit tallentuvat automaattisesti kiintolevylle. Ohjelmien tallentaminen on helppoa. Tähän riittää, että graafisesta ohjelmaoppaasta (EPG) klikkaa haluamiaan ohjelmia, ja hyväksyy kellonajat.

Mobiililaitteisiin tämä liittyy sikäli, että tässä olisi paljon mahdollisuuksia hyödynnettäväksi. Miksei digiboksia voi kauko-ohjata kännykällä, esimerkiksi tallennusten ajastuksessa? Miksei ohjelmia voi napinpainalluksella kopioida puhelimeen sopivassa koossa Bluetoothin tai muistikortin kautta?

Arvelen, että näin tulee käymään, ja kysyntäähän on jo. Tähän asti tällaiset viritykset on vain joutunut rakentamaan pääasiassa itse. Rakennuspalikat ovat periaatteessa yksinkertaiset; Linux-kone, antenni-, kaapeli- tai satelliittilähetysten DVB-sovitinkortti ja PVR-/VDR-softa. Tai vaihtoehtoisesti digiboksi, josta elokuvat ja ohjelmat saa mobiililaitteeseen suoraan tai PC:n kautta.

Pisimmällä kodin viihdekeskuksen konseptin tuotteistamisessa tuntuu olevan tällä hetkellä Microsoft, jonka Windows XP Media Center 2005 -käyttöjärjestelmä (ja mobiililaitteiden Portable Media Center -versio) tukee periaatteessa kaikkia näitä toimintoja. Harrastajat suosivat Linuxia, mutta VDR-softien virittelyssä tarvitaan vielä osaamista, eikä kuluttaja voi hakea valmista tuotepakettia monestakaan kaupasta. Viime viikolla tosin näin Linux-pohjaisen Dreamboxin ison KaDeWe-tavaratalon hyllyllä Berliinissä.

Laitevalmistajat näyttävät pelkäävän tällä hetkellä tekijänoikeussyytöksiä, joiden vaikutuksesta esimerkiksi tässä Handan-boksissa on videoiden kopiointi ulospäin USB-liitännän kautta estetty ohjelmallisesti. Topfieldin vähän vastaavassa laitteessa (5100-sarja) sekin tosin onnistuu. Sitä en kuitenkaan raski hankkia, kun maksaa Suomessa noin 600 euroa.

Teknisesti kätevin liitäntätapa olisi kuitenkin 802.11b-/g- tai Ethernet-sovitin ja HTTP-pohjainen hallintaliittymä. Sen jälkeen esimerkiksi digiboksin kauko-ohjaus onnistuisi melkein millä tahansa web-selaimella varustetulla laitteella. Ja puhelimeen voisi tarvittaessa tehdä helppokäyttöisemmän kaukosäätimen oloisen käyttöliittymän.

Nokian idea Bluetoothista digibokseissa on ihan hyvä, mutta vähän etuajassa. Kamerapuhelimen kuvanlaatu ei ole ollut vielä riittävän hyvä, jotta olisi vaikkapa paljon lomakuvia puhelimessa. Toisaalta tiedonsiirto on ollut vielä liian hidasta, jotta esmes kymmeniä kuvia viitsisi katsella television kautta. Eikä ominaisuudesta ole ratkaisevaksi kilpailutekijäksi, kun Nokian Mediamasterit ovat muilta osin kilpailijoihin nähden heikosti varusteltuja, käytettävyydeltään surkeita ja silti kalliita.