Mobiililaajakaistan hypeen realismia

Mobiilioperaattoreista ainakin DNA ja Elisa markkinoivat kiinteähintaista mobiilidatan pakettejaan "mobiililaajakaistana", ja myös TeliaSoneralla on tarjolla kiinteähintainen paketti. 384 kbit/s paketin saa alle 10 eurolla kuukaudessa.

Digitodaystä luin uutisen, jossa viitattiin Tekniikan Maailman testiin. Ostin ja luin artikkelin (8 s., PDF, 3€). Tulokset eivät ole yllättäviä. Sen saa sivujen kautta ainakin klikkaamalla lehtiarkistoa ja lisäämällä artikkeli ostoskoriin numeron 9/2008 kohdalta.

Artikkeli kertoo, että GPRS- ja EDGE-yhteyksillä nopeudet jäävät hitaiksi, ja mobiililaajakaistan lupaukset toteutuvat vain 3G-verkoissa taajamissa.

TM ajo testiä varten 2500 kilometriä Helsingistä Kilpisjärvelle ja osin eri reittiä takaisin. Juttu ei kuitenkaan vastaa kysymykseen siitä, miten laaja 3G-peitto taajamissa lopulta on.

Myönteistä on, että testissä mitattiin myös latenssia eli viiveitä. Elisalla vaihteluväli oli suurin, 80–485 ms. DNA:lla mitattiin 85–225 ms ja TeliaSoneran liittymällä 93–182 ms. Jutussa vähätellään selvästi vasteaikojen merkitystä toteamalla, että niillä on merkitystä pelaajille.

Todellisuudessahan GPRS-viiveillä mikä tahansa web-surffailukin on PC:lle tarkoitetuilla web-sivustoilla tuskallisen hidasta.

Nopeusmittauksissa parhaat hieman yli 2 Mbit/s enimmäisnopeudet saatiin Elisan ja TeliaSoneran liittymillä, ja DNA:n kerrotaan jääneen alemmas. jonkinlaiset tiedostojen latausnopeudetkin oli laskettu: DNA: 748 kbit/s, Elisa: 898 kbit/s ja TeliaSonera: 874 kbit/s, mutten saanut laskutavasta selkoa. Uplink-nopeudet vaihtelivat välillä 14–19 kbit/s.

Artikkeli ei siis tuo yllätyksiä tekniikan tunteville. On kuitenkin hyvä, että TM kokeili asiaa käytännössä ja kansantajuisesti.

Kuten maaliskuussa arvelin, mobiililaajakaistan markkinoinnin ongelmaksi voi osoittautua mobiilidatan markkinointi samoin termein kuin kiinteän laajakaistan. TV-mainoksissa ihmiset surffaavat läppärillään kesämökin laiturilla. Tuo on toteutumassa oikeasti vasta sitten, kun HSPA/UMTS 900 MHz peittoa saadaan laajasti Suomeen.

Harmillisesti TM:n jutussa ei testattu lainkaan @450-verkkoa. Se olisi ollut kiinnostavaa nopeuksia ja vasteaikoja ajatellen.

Todellisuus on, että jos yhteys toimii, nopeus on analogisen modeemin tasoa ja vasteaika tekee surffailustakin sietämätöntä.

Nettiyhteyksistä kilpailukeino joukkoliikenteelle

Hesari kertoo tänään, että HKL on tuomassa matkustajille maksuttoman nettiyhteyden metroon. Juttu on julkaistu aiemmin netissä ilmaiseksi.

HKL:n lähiliikennettä enemmän Suomessa olisi minusta tarvetta kunnollisille internet-yhteyksille VR:n kaukojunissa, jotta työmatkalaiset ja liikematkustajat voisivat paremmin hyödyntää matka-aikansa. Samalla myös PC-istumapaikkoja (joissa saa sähköä) olisi syytä lisätä.

Saahan nettiyhteyden tosin kännykkäverkkojen kautta jo nykyisin, mutta kokeilujeni perusteella jo Helsingin ja Tampereen tai Helsingin ja Turun välillä suurin osa matkasta tuntuu menevän Elisan ja Soneran verkoissa hitaiden ja korkeiden viiveaikojen GPRS-yhteyksillä.

Olen vähän ihmetellyt, etteivät operaattorit ole tähän mennessä panostaneet 3G-peittoalueen tuomiseen radan varsille edes tiheimmillä välimatkoilla. Nyt ne jättävät markkinarakoa muille yhteystavoille.

Digitan @450-verkolla (Flash-OFDM) juniin saataisiin 512 kilobitin tai megabitin yhteydet, ja yksi WLAN-tukiasema junanvaunua kohti varmaan riittäisi. Investointi voisi olla VR:lle hyvä kilpailukeino kotimaan lento- ja linja-autoliikennettä vastaan.

VR voisi myös tarjota nettiyhteydet 1. lk:ssa lipun hinnassa ja muille lisämaksusta. Ahneeksi ei kannata ryhtyä, sillä lentäminen on Suomessa jo usein halvempaa ja nopeampaa kuin junalla matkustaminen. Lyhyillä lennoilla on kuitenkin hankala tehdä töitä, koska nousut ja laskut vievät melkein koko matka-ajan. Kaukojunilla ei ole tätä haittaa.

Vastaavasti myös kaukoliikenteen bussit voisivat kilpailla junia ja yksityisautoilua vastaan tarjoamalla työskentelymahdollisuudet. Kaukoliikenteen yhtiöiden pitäisi nähdä internet-yhteyden tarjoaminen oman palveluntason parantamisena.

HKL:n hankekin on PR-mielessä tosi onnistunut. Toimittajat kirjoittavat tohkeissaan, miten laajakaista tulee busseihin ja metroon. Yhteen sivulauseeseen jää maininta, että samalla reaaliaikainen videovalvonta lisääntyy. Se on aihe, joka voi saada "privacy-friikit" käymään kuumana.

Uutta tarjontaa @450-verkkoon

Alan jo hiljalleen tottua käyttämään Digitan 450 MHz -verkon brändinimeä @450, koska tekninen nimi Flash-OFDM on yksinkertaisesti aivan kauhea

Nimi ei tietenkään ole verkon suurin ongelma, vaan palveluoperaattoreiden ja päätelaitteiden puute. Nyt tilanteeseen näyttää tulevan pienin askelin parannusta.

Digitoday taisi ensimmäisenä kertoa pienen Exoteqin kehittämästä laitteesta. Yrityksen toimitusjohtaja Ilkka Martikainen oli yhteydessä minuunkin, ja tein teknisemmän jutun vempaimesta. Laite ja ohjelmistot ovat ymmärtääkseni jo sen verran pitkällä, että IP-puheluitakin (SIP) päästään pian testaamaan. Silti Exoteq Meos ei ole varsinaisesti matkapuhelin, se ei siis tue GSM/UMTS-verkkoja.

Muuten speksit kuulostavat nykyisten puhelinten perustasolta, 2,5" QVGA -näyttö, MP3- ja videosoitin streaming-yhteyksien tuella, 1 Gt flash-muistia (muistikortti?) sekä web-selain.

Yksi tärkeä sovellus on tietenkin mahdollisuus toimia modeemina kannettavalle tai pöytä-PC:lle. Saa nähdä miten hyvä antenni kämmenlaitteeseen saadaan.

Arvioitu "enintään 500 euron" hinta kieltämättä kuulostaa liian kalliilta, koska kyseessä on yhden verkon eli Flash-OFDM-verkon (450 MHz tai 870 MHz, eri mallit) laite. Laitteessa tosin on SDIO-laajennuspaikka, johon saanee melko edullisesti WLAN-sovittimen.

Jos minulla olisi kesämökki, haluaisin sinne mieluiten hyvällä antennilla varustetun reititinpurkin, joka ottaisi vastaan 450 MHz -verkon ja jakaisi sen eteenpäin WLAN-verkkona. Näin kannettavat, kännykät ja muut laitteet voisivat helposti hyödyntää nettiyhteyden.

Roheken myös mutuna ennustaa, ettei Flash-OFDM yleisty päätelaitteiden tekniikkana ehkä PC-korteja lukuun ottamatta, vaan sitä käytetään eniten joukkoliikenteessä, kodin ja yritysten reitittimissä jne, ja yhteys päätelaitteisiin toteutetaan WLAN-verkkona.

Langattomissa verkkotekniikoissa pähkäiltävää

(Päivitetty 9.4.2007 klo 20:31. Korjattu 1900 MHz GSM pois, jota ei käytetä Suomessa, vaan USA:ssa.)

Kuluneella viikolla selvittelin suomalaisten kännykkäoperaattoreiden suhtautumista Digitan 450 MHz (Flash-OFDM) -verkkoon hahmottaakseni, millaisia toimijoita on tai ei ole lähdössä mukaan.

Suuri yllätys ei ollut, että DNA, Elisa tai TeliaSonera eivät halua @450-verkon kautta haastaa 3G-verkkojaan, vaikka peittoaluetta tulisikin enemmän. Operaattorit uskovat 3G-verkkojen WCDMA-standardin tuomiseen 900 megahertsin taajuuteen ja siten peittoalueiden laajentamiseen. Juju on ymmärtääkseni se, että alhaisemman taajuuden ansiosta solukukoa voidaan kasvattaa, eikä tukiasemia siis tarvitse olla yhtä tiheästi kuin korkeammilla taajuuksilla.

Ensimmäiset testit tehtiin Suomessakin syksyllä, ja Nokia Networks on arvioinut ensimmäisen tukiaseman tulevan jo kesäksi. Saa nähdä miten tämä menee NSN:n tuotevalikoimassa. Myös Ericsson on puhunut WCDMA 900:stä ainakin kesästä 2005. Maailman ensimmäisen WCDMA 900 -testin väittävät tehneensä Nortel, Orange ja Qualcomm Ranskassa tammikuussa 2005.

Suomalaiset operaattorit arvioivat, että UMTS/HSPA 900 MHz -verkkoja voisi olla käytössä verkkojen ja standardin puolesta vuodesta 2010 alkaen. Kysyttäessä niin DNA:n, Elisan ja Soneran johtajat ovat vastanneet suhtautuvansa myönteisesti WCDMA 900:n mahdollisuuksiin. Päätelaitteiden tuki tarvitaan tietysti myös, sillä nykyiset 3G-kännykät eivät tue 900 MHz:n 3G-verkkoja.

Tämän lisäksi mobiilioperaattoreilla riittää Suomessakin pähkäiltävää verkkotekniikoiden ja taajuuksien runsauden kanssa:

• 450 MHz: Flash-OFDM (ennen NMT 450)
• 900 MHz: GSM (jatkossa myös UMTS/HSPA)
• 1800 MHz: GSM
• 1900 MHz: GSM
• 2,1 GHz: UMTS/HSPA
• 2,4 GHz: WLAN (IEEE 802.11b/g/n -standardit)
• 3,5 GHz: kiinteä ja mobiili WiMax (IEEE 802.16d / 802.16e)

Mitä tekniikoita operaattoreiden pitäisi veikata menestyjiksi, mihin investoida? Kaikkia ei voi hallita. Suomessa ollaan liikenne- ja viestintäministeriössä toiveikkaita, että runsaat vaihtoehdot toisivat alueellista kilpailua ja monipuolista tarjontaa kuluttaja- ja yritysliittymiin.

Vaikka esimerkiksi TeliaSonera ei ole lähtemässä kännykkäoperaattorina mukaan @450-verkkoon, sen kiinteiden verkkojen yksikkö neuvottelee Digitan kanssa palveluoperaattoriksi lähtemisestä alueilla, joilla DSL-liittymiä ei pystytä tarjoamaan.

Flash-OFDM:n ongelma on tietysti päätelaitekannan pienuus ja standardin puute. Qualcomm väittää tosin ajavansa standardointia. Kiinteissä asennuksissa (kotona, työpaikalla, joukkoliikenteessä, metsäkoneessa, tehdaslaitoksessa, jne) se ei pakosti ole ongelma, koska yhteyttä voidaan jakaa eteenpäin WLAN-verkkona, kuten HKL tekee Helsingissä.

Kunhan Digita saa verkkoaan laajennettua Suomessa, myös VR:n kannattaisi tarjota kaukojunissaan nettiyhteyttä. Se voisi lisätä junalla matkustamisen houkuttelevuutta lentämisen vaihtoehtona. Nykyisin nettiyhteys toimii junassa aika huonosti jo Helsingin ja Turun välillä 3G-kännykällä.

Yhteyden jatkaminen WLAN:lla onnistuu tietysti myös WiMaxin kanssa, mutta sen mobiiliversiolle on jo lupailtu tukea tulevaisuuden mobiililaitteissa ja kannettavissa tietokoneissa.

Langattomissa verkkotekniikoissa riittää siis kiinnostavaa seurattavaa lähivuosinakin.