Digikameroiden langattomuus jäi kesken

Joskus pari vuotta sitten muistan ennusteita, joiden mukaan langattomat yhteydet, kuten Bluetooth ja WLAN yleistyisivät digikameroissa vastapainoksi sille, että kännyköistä on tullut parempia kameroita.

Minusta näyttää siltä, että ennusteet eivät ole toteutuneet. Bluetooth ja WLAN ovat joidenkin harvojen mallien erikoisuus, eivät arkipäivää digipokkareissa.

Eikö tämän pitänyt olla vastaisku kamerakännyköitä vastaan? Jotain meni ilmeisesti vikaan, ja Tuija Aallon blogimerkintä näyttää kiteyttävän ongelman ytimen. Kameroihin ei ole keksitty toimivia käyttöliittymiä kuvien jakamiseen. Nikon yrittää Tuijan kokemusten perusteella jopa väkisin tyrkyttää omaa kuvapalveluaan sen sijaan, että antaisi kuluttajan valita.

Minä olen kaivannut työkameraani Bluetoothia, jotta kuvat saisi automaattisesti ja nopeasti läppäriin sitä mukaa, kun otan niitä. Tuossa säästyisi vähän työaikaa ja harmia siitä, että muistikortti on unohtunut johonkin PC:hen tai muistikortinlukijaan, joka taas ei ole mukana.

Bluetoothin käytännön ongelma saattaisi olla hitaus. Työkeikoilta minulla on yleensä 30–50 kuvaa, joista pitäisi nopeasti valita 1–3 onnistunutta. Jokainen kuva on useita megatavuja, joten Bluetoothilla siirtäminen olisi liian hidasta. Ei tämä taitaisi sittenkään toimia.

Entä WLAN? Kokeilin joskus Canonin Ixus Wirelessia (WLAN-yhteydellä), ja tiedostojen siirtäminen läppäriin oli hankalaa. Ehkä käyttöliittymät ovat sittemmin parantuneet, mutta ensivaikutelma oli huono.

Digikuvien julkaisuun suoraan kamerasta nettiin en oikein usko. Haluaisin kuviin kuitenkin otsikot, mahdollisesti kuvaukset ja tagit, ja niiden kirjoittaminen ilman alkeellistakaan näppäimistöä ei toimi.

Kännykästä kuvat siirtyvät langattomasti kätevästi. Bluetooth-linkki vie ne läppäriin automaattisesti kuvakansiooni, ja Flickriin lähetän kuvat sähköpostitse Gmailin SMTP-palvelimen kautta.

Taistelua Bluetooth-dialupin kanssa

Matkustelen pari päivää Tukholman ulkopuolella. Matkassa on uusi työkone HP Compaq nc6400, joka tuli edellisen Lenovo ThinkPad T42:n (josta kirjoitin aikoinaan) tilalle. Käyttöjärjestelmä on sama WinXP SP2. Ja minä kun olin luullut, ettei BT-dialupin ja Nokian kännyköiden kanssa täytyisi enää tapella.

ThinkPadissakaan en saanut PC Suiten "internet-yhteysvelholla" nettiyhteyttä E- ja N-sarjalaisten kanssa, mutta tällä HP Compaqilla en saa edes käsin asentamalla.

Ensinnäkin PC Suite ei edes hyväksy käyttöön Microsoftin Bluetooth-ajuria, vaan suostuu toimimaan ainoastaan Broadcomin ajurin kanssa. Toiseksi en saa tähän millään toimivaa BT-dialup-ajuria muutenkaan. Hain siis ajurit N95:een Nokian webistä ja yritin luoda uuden yhteyden.

Vaan väliäkös tuolla, ei ulkomaandatan hinnalla töitä voi tehdä muutenkaan. Messupaikan WLAN oli taas jumissa. Siinä on tiettyä ironiaa, kun tapahtuma koskee langattomia ja muita verkkoja. Vaan kokouspaikalta löytyikin FON-piste. Se toimi hienosti. Rasti ruutuun: tämä on toinen kerta, kun FON:sta on aidosti hyötyä maailmalla liikkuessa. Yhteisöön päästäkseni käyttämäni 17 € alkaa tuntua hyvältän investoinnilta.

Nyt illlalla pääsen näemmä verkkoon hotellihuoneesta. Palvelun nimi on NetPower IPZone. Vuorokausi maksoi 120 SEK eli vajaat 13 euroa. Voi laskea, paljonko tuolla rahalla saisi tiedonsiirtoa TeliaSoneralta.

Millaiset kokemukset teillä on BT-dialupista eri kannettavien ja kännyköiden kanssa?

Bluetooth-GPS-sovitin haussa

GPS-innostukseni jatkuu edelleen. Olen myös tartuttanut sen muutamaan kaveriin, jotka ovat kyselleet hyviä Bluetooth-GPS-vastaanottimia. Hyvä kysymys. Hintahaitari eri malleilla ja kaupoilla näyttää olevan laaja.

Sen verran minua on neuvottu, että kannattaa ehdottomasti ostaa mahdollisimman uudella piirisarjalla varustettu SiRF Star III -piirisarjalla varustettu sovitin. Lisäksi eroja on akkukestossa ja fyysisessä koossa. Joidenkin malllien mukana tulee piuha virran ottamiseen autojen tupakansytyttimestä. Kaksi jälkimmäistä ovat jossain määrin verrannollisia keskenään, koska pienimmissä malleissa on vastaavasti pienempi akku,

Minulle tärkeintä on BT-GPS-mokkulan pieni koko, kohtuullinen akkukesto ja toimivuus vaikka auton takapenkiltä tai repusta. Tässä mielessä on suositeltu Holuxin SiRF III -mallia GR-236. Hintaerot ovat melkoiset, esimerkiksi nav4all.com myy sitä hintaan 70 € ja Verkkokauppa.com hintaan 141 €. Mitä ihmettä, onko kyse tosiaan samasta mokkulasta?

Muita brändejä ovat ainakin Insmat, Navicore, Nokia Route 66 ja TomTom. Oikeasti eri malleja on vähemmän. Hintahaarukka näyttää olevan 170 € asti.

Onko raadilla suosituksia vai meinaatteko odottaa integroitua GPS:ää?

Microsoft mokasi ActiveSyncin kanssa

Tällä viikolla olen taas käyttänyt pirusti aikaa useiden Windows Mobile 5.0 -laitteiden kanssa saadakseni tiedostosirrot ja synkronoinnit toimimaan. Microsoft muutti radikaalisti ActiveSyncin toimintatapaa, minkä myötä ennen suht luotettavasta ohjelmasta tuli käyttäjien ja IT-tuen tuska.

En aivan tarkalleen tiedä millaiset ActiveSyncin muutokset ovat, mutta 4.x-versiosta lähtien ohjelma ainakin käyttää TCP/IP:tä yhteyksiinsä. Tästä seuraa, että useimmat Windowsissa toimivat softapalomuurit (jollainen lienee lähes joka koneessa) blokkaavat sen.

Yritysverkon työaseman tapauksessa tavallinen työntekijä ei tietenkään pääse muuttamaan asetuksia. Ja jos laitteita on muutamilla satunnaisilla työntekijöillä, ei sitä tee IT-osastokaan.

Toiseksi ongelmat koskevat myös kotikoneita. Olen huomannut, että ainakin Symantecin NIS 2006 ja 2007 estävät ActiveSyncin toiminnan, eivätkä edes kysy, sallitaanko yhteyksiä. Lisäsin käsipelillä NIS:n palomuuriin Microsoftin sivuilla neuvotut TCP- ja UDP-portit, mutta ei auta.

Yksi säätö löytyy tosin Windows Mobilen päästä, joka ottaa pois käytöstä osan ActiveSyncin ominaisuuksista (kuva HTC S620:sta):

Otettuani ruksin pois päältä USB-kaapeli taas toimii, ja Windows tunnistaa laitteen. Vaan jottei olisi liian helppoa, tuota säätöä ei löydy kaikista WM5-laitteista. Kaikista HTC:n malleista olen sen löytänyt, mutten esimerkiksi Samsungista (SGH-i320).

Microsoft ja laitevalmistajat siis mokasivat. Ennen luotettava synkronointi ja yhteystyö Windowsin kanssa on muuttunut niin hankalaksi, että moni käyttäjä luovuttaa. Minä en luovuta, koska en voi. Vaan aivan heti minua ei saisi ostamaan tai ottamaan WM5-laitetta arkikäyttöön, jollei IT-kuli lupautuisi varmistamaan, että se toimii jokaisessa kolmessa PC:ssäni. Toivottavasti Microsoft tekee tälle jotain.

WM5-laitteiden pitäisi tukea myös synkronointia Bluetoothilla, ,mutta sitäkään en ole toistaiseksi saanut toimimaan kahdella koneella. En tiedä, johtuuko tuo siitä, että Microsoftin Bluetooth-ajuria käyttää koneella myös Nokia PC Suite.

Sen tiedän, että vielä ActiveSync 3.9:llä (tjsp) ja WM 2003 -laitteilla synkkasin sujuvasti tietoja Bluetoothin ja WLAN:n yli. Suoran WLAN-synkkauksen loppuminen oli tosin odotettavissakin.

Botsbottaaminen

(Päivitetty 23.5. klo 00:48. Tunnusongelma olikin käyttäjän päässä.)

Viikonlopun Hesari muistutti botsbot.com:sta, kännyköiden kättelystä. Idea on se, että kännyköissä oleva sovellus esittelee omistajansa ja tallentaa sijaintinsa, ja omistaja voisi jälkikäteen tarkistaa tapaamansa ihmiset yhteystietoineen. Haastava ja kunnianhimoinen ajatus.

Hesarin mukaan botsbottaajia oli vasta 88, mutta he olivat kohdanneet 45 000 Bluetooth-laitteen omistajaa (tai pikemminkin lähes 45 000 laitetta). Tarkistin äsken, ja nyt käyttäjiä on sivujen mukaan 127, eli moni muukin on lisäkseni kokeillut tätä.

Vielä tässä vaiheessa palvelu vaikuttaa liian vaikeaselkoiselta. En onnistunut botsbot-sovelluksella lisäämään uutta paikkaa ja kirjautumaan sisälle ainakaan Nokia N91:llä. SE W810:ssa sain nuo toimimaan, mutten osannut selvittää Bluetooth-laiteosoitetta.

Käsittelin vähän samaa aihetta noin vuosi sitten kokeiltuani Nokian Sensor-ohjelmaa. Sen kommenteissa moni totesi, että todennäköisyys kohdata toinen Sensor-käyttäjä oli liian alhainen, jotta homma olisi toiminut. En ole huomannutkaan Sensorista paljon asiaa julkistuksen jälkeen.

Suurin haaste on minusta se, että jos softa onkin helppokäyttöinen, jatkuva Bluetoothilla toisten laitteiden etsiminen syö akun loppuun hetkessä. Vaan ehkä myöhemmin, kehittyneemmillä laitteilla ja hiotuilla sovelluksilla, Botsbotin ja Sensorin kaltaisille ideoille löytyy joku hitiksi kehittyvä sovellutus. Sitä odotellessa taidan tylysti säästellä akkujani.

Bluetooth-dialupin nopeudesta

Eräällä foorumilla Nokia N70:n käyttäjä valitteli, ettei saa Bluetoothilla yli 115 kbit/s yhteyttä, mutta USB-kaapelilla päätelaitenopeudeksi muodostuu 400 kbit/s.

Pikaisesti kokeilemalla minulla näyttää siltä, ettei ainakaan N70:ssa ole enää tätä ongelmaa. Bluetooth-jarru vaivasi Nokian ensimmäisiä UMTS-puhelimia. Pystyn määrittämään Windows XP:ssä Thinkpad T42 -työkoneeni integroidun Bluetooth-soittosarjayhteyden päätelaitenopeudeksi 460 kbit/s, ja tällaisena soittosarjayhteys myös muodostuu.

Tiedonsiirtonopeuksissa pääsin nopealla kokeilulla (NetMeterin mukaan) FTP-siirrolla ftp.funet.fi:stä yli 200 kilobittiin sekunnissa, huipuksi tuli ohjelman mukaan 282 kbit/s. En ole vielä kokeillut, saisiko kaapelilla edelleen parempia nopeuksia.

Millaiset ovat kokemuksenne, onko näitä Bluetooth-nopeusongelmia vielä joillain Bluetooth-sovittimilla, käyttöjärjestelmillä ja puhelimilla? Kannattaako käyttää USB-kaapelia?

Windowsissa varmin yhdistelmä näyttää olevan tällä hetkellä käyttää Windows XP SP2:sta, Microsoftin Bluetooth-ajuria ja näitä tukevaa puhelinta.

Joidenkin laitevalmistajien puhelinten mukana yritetään muuten tarjota vielä sitä mRouteria ja virtuaalisten COM-porttien puukottamista käsin. Ei käy kateeksi käyttäjiä.

Läppärin nettiyhteys toimii viimein

Kun vielä muistan, on annettava yhdestä asiasta tunnustusta Nokian PC Suite -tiimille. Bluetooth-dialup toimii uusilla puhelimilla ja PC Suiten versioilla viimein niin helposti, että nettiyhteyden saamiseen nopeasti vaikkapa taksin takapenkillä tai muuten spontaaneissa tilanteissa voi hiljalleen luottaa.

Yksi käytettävyyshaitta on tosin edelleen se, että minä ainakin joudun tarkistamaan vielä Windowsin ohjauspaneelin Bluetooth-asetuksista kunkin BT-dialup-laitteen virtuaalisen COM-portin numeron, ja niitä on nyt listassa jo yhdestä 18:aan. Tämä ei ole vaikeaa, kun sen osaa, mutta Matti Meikäläisen etäyhteydet tällainen vielä estää tehokkaasti.

Nokia PCS:n yhden klikkauksen yhteysvelholla en ole kertaakaan saanut internet-yhteyttä muodostettua.

Vaan kun olen ollut paljon liikenteessä viimepäivinä, toimivaa nettiyhteyttä ja pääsyä työpaikan posteihin on osannut arvostaa. Tämä on minusta toistaiseksi paras syy investoida 3G-kännykkään ammattikäyttäjälle.

Kehuin samaa jo viime elokuun kirjoituksessa, mutta silloin nykyinen työjuhtani oli vasta tullut, ja innostuin hyvästä ensivaikutelmasta.

3G-kännykän akku hyytyy päivässä

Olen nyt käyttänyt niin monien valmistajien UMTS-puhelimia, että uskallan väittää lähes kaikkia yhdistävän liian tehoton akku, tai kova virrankulutus.

Moni asia on kännyköissä kehittynyt eteenpäin, mutta akunkesto tuntuu vain heikentyvän. Kun aamulla lataan UMTS-kännykän, se saattaa olla jo sammunut illalla tai seuraavana aamuna. Akku saattaa vieläpä loppua vain valmiustilassa ilman, että puhelimella olisi juuri soiteltu.

Syy saattaa olla siinä, että minullakin kännykkä päivittää sähköpostit tunnin välein, PC:n lähellä Bluetooth-linkki siirtää kuvat tietokoneelle jne. Eli puhelin on käytössäkin aivan eri tavalla kuin joskus viisi vuotta sitten.

Joskus jo kesällä 2004 puhuttiin polttokennoakuista, joiden piti tuoda selvä parannus tilanteeseen. Eikö kännyköiden akuissa ole tapahtunut tosiaan mitään merkittävää kehitystä aikoihin?

Tilanne on minusta huolestuttava, kun kohta näiden vehkeiden pitäisi kestää UMTS- ja WLAN-yhteiskäyttö, kamerat optisella zoomilla, DVB-H-lähetykset ja nykyistä enemmän datasiirtoa. Visiot pissivät pahasti, jos akku hyytyy jatkossa parissa tunnissa.