Analyysiä Nokia Comes with Music -paketista
Puhelinvertailu.com:n ylläpitäjä Markus Lehtiniitty on ansiokkaasti kommentoinut Nokian Comes With Music -tarjonnan odotuksia ja Nokia 5800 XpressMusic -puhelinta.
Lehtiniitty oli huomannut, että hintaero CwM-kännykän ja tavallisen Nokia 5310 XpressMusicin välillä on Carphone Warehousessa noin £50 eli 64 €. Se on kohtuullinen hinta vuoden musiikkilatauksista, jos musiikkia nyt ylipäätään kuluttaa aktiivisesti.
Sen sijaan minulle epäselväksi ovat jääneet DRM-ehdot. CwM:ssa näyttää olevan rajoituksia sen suhteen, miten moneen laitteeseen musiikit saa kopioida, ja onnistuuko musiikin polttaminen CD-levylle; ilmeisesti ei onnistu.
Sekin mietityttää, miten käy tulevaisuudessa kännykkää ja PC:tä vaihtaessa? Toimivatko kappaleet vielä 10 vuoden päästä? Ja jos Nokia aikanaan vetäytyisi musiikkibisneksistä, miten kävisi DRM-tarkistusten? Aika paljon kysymyksiä jää auki. Varoittavia esimerkkejä on: Elisan 2000-luvun alun musiikkikaupasta emma.fm:stä ostetut musiikit eivät enää toimi, mistä keskusteltiin aikoinaan täälläkin. Sama kävi Microsoftin MSN Musicin asiakkaille USA:ssa.
Suosin itse edelleen musiikin ostamista CD-levyillä, joilta sen saa ripattua hetkessä haluamaansa formattiin koneelle. Siinä saa samalla fyysisen varmuuskopion. Äskettäin olen kuitenkin ostanut vähän musiikkia The Groundista MP3-formaatissa kokeilumielessä.
Tunnisteet: DRM
Kommentit: 10
Tuota hintaeroa on monessakin paikassa toitotettu, mutta mielestäni hinnat eivät ole vertailukelpoisia. Nimittäin tuo n 80 punnan hinta koskee operaattoribrändättyjä puhelimia ja puhelinpakettiin kytketään jonkin verran puheaikaa. Eli kyseessä on subventoitu hinta. CWM -version hinta on kalliimpi eli129,95 puntaa, mutta ero voi selittyä sillä että operaattorit eivät tue tätä hintaa.
Rajoituksia tosiaan on, ja kyllä on tämäkin kauppa pilattu täysin noilla DRM:illä pelleilemällä. Musiikin saa yhteen puhelimeen ja yhteen tietokoneeseen, ja näitä voi vaihtaa kerran kolmessa kuukaudessa. Kaksi vuotta tilauksen päättymisen jälkeen siirto ei kuitenkaan enää onnistu. Musiikin siis saa tosiaan "pitää", kunhan pitää myös saman vanhenevan tietokoneen käytössä maailman tappiin.
Eikö musiikin ostamista voisi ajatella kulutustavarana? Miksi sen ostamiselle pitäisi antaa ikuinen takuu, varsinkin kun hinta on noin alhainen? Eihän vanhoja vinyylejäkään vaihdeta cd-levyiksi (anteeksi ehkä hieman ontuva vertaus).
Olen niin nuori, etten ole koskaan omistanut yhtään vinyylilevyä. Sen sijaan niitä harrastavat musiikin ystävät kuuluvat digitoineen musiikkia. LP-levyt pidetään sitten visusti tallessa, ja ne ovat suuressa tunnearvossa.
Minulle musiikki on yhä tavara, jonka omistan. Ei siis lisenssi, joka on sidottu yhteen kuuntelukertaan tai laitteeseen tms.
Minusta vasta internet-ajalla on tullut musiikkibisnekseen ajattelumalli, että sama musiikki myydään monesti autoon, kotiin, kännykkään, radion kautta kuultuna, taksissa kuultuna jne.
Ja jos nyt ihan vertaa tuotteita, CD:ltä ripatun MP3-kappaleen elinaikaennuste on pidempi kuin WMA DRM 11 -kappaleen.
Olen itse alkanut ostella 7digital.com -kaupasta musaa. Brittiläinen, mutta lähes kaikki suomalaiset artistitkin löytyvät & Suomalainen luottokortti kelpaa mainiosti.
Levyt n.10 EUR 320kb MP3, eikä tartte miettiä tällaisia kysymyksiä lainkaan kun toimii "ikuisesti" laitteessa kun laitteessa :)
Täältäkin ääni 7digitalin kaupalle. Yhden drm-suojatun sinkun ostin joskus mtv3:n kaupasta. Mediaplayerillä kikkailemalla sen sai puhelimeen kuultavaksi. Vaan voi **ttu kun formatoin joskus luurin ja viikon päästä meinasin kuunnella sitä sinkkua. Sen manaussession jälkeen ei ole drm-potaska käynyt edes mielessä. Joko mp3 kaupasta tai "kaupasta". Miksi edelleen musiikkikaupat polkevat siihen samaan suohon.. ei voi käsittää.
olisiko kyse kuitenkin siitä että (alle) 64 euroa lienee monille suht kohtuullinen hinta vuoden musiikeista, sai niitä sitten pitää 10v tai ei?
onko tuo 10v ylipäätään tarpeellinen säilömisaika sen tyyppiselle musiikille mitä digimusakaupoista tänä päivänä löytyy? itse olin laittanut suht mittavan cd-arkistoni kellariin, joka ikävä kyllä ryöstettiin. en voi väittää että ihan hirveästi noita kaipaisin.
jos olisi kadonnut cwm-arkisto, niin haluamani kappaleethan saisin vapaasti tuolla (alle) 64:llä eurolla, jos niin haluasin. sinänsä esim tuota cd-arkistointia parempi vaihtoehto.
Musiikkibisneksen ongelma on siinä, että merkittävin osaa musiikista myydään kertakulutustuotteina nuorisolle. Vain pieni murto-osa musiikista menee aikuisemmille, vakavampaa käyttöön. CD-markkinoilla tämä on ollut ok koska laatu on riittävä molemmille.
Nyt digitaalisella puolella musiikkitalot katsovat lähinnä tätä suurinta myyntiryhmää ja pyrkivät keksimään heille sopivia ratkaisuja. Heille riittää rajoitetun ajan omistettava, huonolaatuisempikin musiikki.
Anonymous kirjoitti:
"Nyt digitaalisella puolella musiikkitalot katsovat lähinnä tätä suurinta myyntiryhmää ja pyrkivät keksimään heille sopivia ratkaisuja. Heille riittää rajoitetun ajan omistettava, huonolaatuisempikin musiikki."
Riittääkö tosiaan? Olen luullut, että tuon huonolaatuisen musiikin tarpeen täyttää kavereilta tai P2P-verkoista kopiointi.
Jotta teini maksaisi musiikista, sen pitää juuri tarjota jotain extraa. Se voi olla hieno CD-kansi, tai jotain muuta. En tiedä mitä. Jos tietäisin, olisin varmaan rikas.
Tuossa on kaksi erillistä asiaa; musiikkimarkkinoiden laskusuunta ja toisaalta mitä myydään eniten.
Nuorison musiikin ostaminen on ollut laskussa jo vuosia johtuen nimenomaan internetin ja muun helpon kopioinnin lisääntyessä. Olihan niitä tupladekkejä jo C-kasettien aikaan..
Nuoriso on edelleen suurin musiikin ostaja, johon musiikkiteollisuus on kaikessa viisauden puutteessaan keksinyt ratkaisuksi huonon laadun ja DRM-sekoilut (liittyen edelliseen ongelmaan). Tämä liittyy lähinnä keskusteluun siitä onko haittaa jos musiikki lakkaa soimasta 2 vuoden päästä.
Kukaan musiikkiteollisuudessa ei ajattele marginaaliryhmää, joka haluaisi maksaa oikeaa rahaa siitä että saisi hyvälaatuista musiikkia ilman DRM-sekoilua.
Lähetä kommentti
<< Etusivulle