Digimusiikki ja kolme kopiota

Vihreiden kansanedustajat Jyrki Kasvi ja Heidi Hautala lähettivät perjantaina lehdistötiedotteen, jossa vaaditaan haitallisten kopiosuojausten kieltämistä ja vähintään kolmen kopion sallimista kuluttajalle musiikin tekemisestä. On hyvä, että edes muutama kansanedustaja seuraa tätäkin kehitystä.

Näen tässä kuitenkin pari ongelmaa:

• Eikö haittaohjelmien ja virusten levittämisen pitäisi olla jo Suomessa laitonta? Tietääkseni se on, eikä vaadi erikseen vahvistamista. Sony BMG ei tietenkään aio tuoda XCP-suojattuja levyjä Suomeen, mutta ainakaan Suomen Sony BMG:n toimitusjohtaja Kimmo Valtanen ei vielä perjantaina osannut kertoa millaista DRM-softaa ensi vuonna käytetään. Tuskin sitä vielä tietää yhtiössä kukaan, kun XCP-sotkua vasta korjataan.
• Onko lainsäätäjän asia ylipäätään määrätä montako kopiota musiikkikappaleesta kuluttajalla saa olla? Minulla esimerkiksi on laillisesti hankkimaani musiikkia kotitietokoneen kiintolevyllä, työkannettavan kiintolevyllä, Xboxin kiintolevyllä (pelien taustalle), 1 Gt SD-muistikortilla PDA:ssa ja 1 Gt muistikortilla puhelimessa. Lisäksi olen tehnyt CD-kopioita.
• Voidaanko lainsäädännössä yleensäkään olla sen varassa millaisia tuotteita ylikansalliset mediayhtiöt haluavat tuoda markkinoille? Päätöksiä esimerkiksi kopiosuojauksista ei tehdä Suomessa.

Näkisin, että tällainen 3, 4 tai n kopiota per kuluttaja -ajattelu ei sovi lainkaan nykyiseen digitaaliseen maailmaan. En usko, että kuluttajat tulevat sellaista noudattamaankaan. Levy-yhtiöt ja lainsäätäjät vain elävät vielä analogisessa ajassa. Lainsäädännöllä ei voida estää maailman muuttumista, vaan itse asiassa opetusministeriö ja kulttuuriministeri Tanja Karpela ovat vain osoittaneet olevansa helposti ohjattavissa tai välinpitämättömiä, jälkimmäinen pätee enemmän ministeriin.

Minä en halua puolustaa P2P-waretusta enkä musiikin laitonta levitystä tai yleensäkään kopiointia kavereille. Epäilemättä niitäkin on, jotka itkevät kopiosuojauksista tämän takia, eivätkä haluaisi maksaa musiikista mitään. Mutta on eri asia puuttua siihen montako kopiota kuluttajalla saa ostamastaan musiikista olla, eli pitääkö ostaa erikseen "kuuntelulisenssi" CD-levylle, tietokoneelle, MP3-soittimelle, puhelimelle, jne. Ymmärrän, että levy-yhtiöt pitävät ajatuksesta, mutta onko eduskunnan tehtävä vahvistaa tällainen lailla? Väitän, ettei pitäisi olla.

Tekijänoikeuslain valmistelua johtanut opetusministeriön johtaja Jukka Liedes on puhelinhaastattelussa viimeksi lokakuussa sanonut, että kopiosuojausten kiertäminen/murtaminen haluttiin kriminalisoida siksi, "jotta nettikaupat saisivat mahdollisuuden". Hän vaikutti tuossa kommentissaan vilpittömältä ja uskoi asiaan. Valitettavasti ministeriössä ei ymmärretä tämän laajempia vaikutuksia kuluttajan asemaan digitaalisessa maailmassa.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä asiasta ollaan esimerkiksi matkapuhelinvalmistajien johdossa, onhan kohta kaikissa keskihintaisissakin puhelimissa jo MP3-soitin ja muistikorttipaikka. Onhan puhelin sitä houkuttelevampi musiikkisoitin mitä helpommin, enemmän ja laadukkaammin musiikkia saa mukaansa. Lähiaikoina järjestetään lehdistötilaisuus, jossa on ilmeisesti paikalla Nokia Multimedian johtaja Anssi Vanjoki. Kenties tästä voi kysyä samalla (tilaisuuden luonteen salliessa).