Yhden laitteen ikuinen unelma
Samaan aikaan, kun useimmat tuntuvat haluavan siirtyä yhden laitteen käyttäjäksi, minusta tuntuu entistä enemmän siltä, että tarvitsen (=haluta-verbin hämäysmuoto, jolla huijataan luottokorttia) kaksi tai useamman vempainta; yksi puhelin vapaa-aikaan (kevyt, pieni, nätti), toinen työn arkeen (kalenteri, sähköpostit ja web-selain) ja kolmas työmatkoille ja -tilaisuuksiin (hyvä QWERTY-näppäimistö, toimisto-ohjelmat, etäyhteydet sähköpostiin ja muihin sovelluksiin jne).
Enkä minä edes omista vielä MP3-soitinta tai muuta kannettavaa musiikkisoitinta.
Nykyinen perustason digikamerani (Canon PowerShot S40) ja kamerapuhelin (Nokia 7610/6630) ovat saaneet minut kiinnostumaan enemmän valokuvauksesta, seuraava hankinta on luultavasti digijärkkäri.
N-Gagen pohjalta heräsi kiinostus Nintendon GBA SP:hen, nyttemmin DS:ään ja Sony PSP:hen. Ehkä Nokia N91:tä kokeiltuani hankin Applen iPodin.
* * *
Eihän tässä näin pitänyt käydä. Konvergenssin lupaus on ollut, että pärjäämme yhdellä vempaimella. Minä olen nyt ajautumassa päinvastaiseen, divergenssiin. Ongelmaahan ei olisi, jos tyytyisi jollain alueella vähempään, mutta nälkä kasvaa syödessä, joten pian sitä kaipaa mahdollisimman hyvää kameraa, musiikkisoitinta, taskukonetta ja muita ominaisuuksia. Edellytyksenä tietysti on, että oma median kulutus ja luominen muuttuu, itse laitehan on vain laatikollinen rautaa ja softaa, jollei sillä tee mitään.
Rohkenen siis ennustaa, että kun länsimaiden vauraille kuluttajille on myyty riittävästi näitä konvergenssivehkeitä, tulee taas divergenssin aika. Sitten myydään erikoistuneita laitteita erilaisiin spesifeihin tarpeisiin, ja ihmisillä voi olla useita SIM-kortteja tai -liittymiä sitä varten.
Kommentit: 9
Eiköhän ratkaisu ole yksilöllinen datalähetin jossa on wlan, gprs, gsm, edge, bluetooth, wcdma, yms.. ja vain yksi sim-kortti
datalähetintä pidetään taskussa, sieltä se keskustelee tarvittaessa qwerty näppäimistön kanssa, digivideokameran, langattoman kuulokemicrofoninkanssa, toimii yhteen laajakuva-peli-web-video-näytölaudan kanssa. Sekä on yhteydessä mukana kulkevaan teratavun muistiboxiin.
siis yksi sim-kortti riittänee
Yksi sim-kortti tai sitten monta sim-korttia yhteen liittymään...eli voisi olla helposti työ- ja "bile"-puhelimet. Tosin olisi sitten ehkä myös hyvä, että kumpikin käyttäisi samaa kalenteria jne. tai edes synkkaisivat automaattisesti tietonsa...
Eikähän siinä käy niin, että toisistaan erottuu konvergenssi-ihmiset ja divergenssi-ihmiset. Veikkaisin että kun vehkeet kehittyvät siihen suuntaan kuin miltä näyttää, konvergenssi-ihmisistä tulee (suuri) enemmistö. Itse kyllä raahaan mökille mukaan radion ja kassillisen CD:itä niin kauan kuin kännykkävaihtoehdoissa joudutaan käyttämän minkäänlaista pakkausta.
Niin Olli,
tottushan on se, että mediana myös cd on aika rajallinen..:)
Ainoa ongelma itselleni tulee olemaan toi bilebuhelimen/arkikännyn osalta. Muut vempaimet ei kiinnosta ja kännyt hoitavat tietyt asiat jo riittävän hyvin.
Jo N-gage oli musiikkisoittimena paljon parempi kuin vertailukohtana ollut Creativen flash/radio-soitin.
Kyllä mua nauratti kun BBC.n uutisissa Creativen spokeswoman selitti, että kyllä specifiset laitteet aina voittaa ja siksi Nokian uutuudet eivät heitä pelota.
Applea en ole kokeillut. Ne lienee käyttömukavuudeltaan ehkä kuitenkin ykkösiä (varsinkin i-Tunesin kanssa), mutta en usko että äänenlaadultaan on sen parempi kuin joku N91+Senheiserin kuulokkeet.
Siinä Olli on oikeassa.
Henrikki
High-end käyttäjät ja tavalliset kuluttajat suhtautuvat convergenssi/divergenssi akselilla eri tavalla. Esim viihde-elektroniikassa:
Peruskuluttajat ostavat yleensä söpön minisarjan, jossa on cd/radio/kaiuttimet samassa pienessä paketissa.
High-end käyttäjät ostavat erillisen cd-soittimen, radio-komponentin, vahvistimen, ja jotkut merkkikaiuttimet.
Tietysti raja on häilyvä, ja monet puntaroivat kumpaakin vaihtoehtoa. tai ostavat osan komponenteista erillisinä ja osan yhdistettyinä.
Mobiilipuolella high-end käyttäjien divergenssiä haittaa taskujen ja käsien (vain 2kpl) rajallisuus, ainakin jos haluaa näyttää tyylikkäältä.
Olen ihmetellyt nykymeininkiä kannettavien ämpärisoittimien vallatessa maailmaa. Minulla on unelma:
Kun saan hankituksi Treo 650-älypuhelimen niin minulla on kaikki mitä järkevyyden rajoissa voin tunkea työ- _JA_ vapaa-ajan puhelimeen.
Löytyy MP3-soitin ja muistikorttituki, joten mihin enää tarvitaan erillissoitinta? Äänenlaadulla sitä on turha perustella, sillä MP3 on paskaa ja se ei siitä uuteen pakettiin laittamalla muutu.
Treo on pieni, joten se kulkee niin töissä kuin iltalenkilläkin. Nokian Kommarin ainoa järkevä käyttöaika/-kohde on työ, joten siihen nähden se on aivan käsittämättömän kallis.
Sikäli kun kännykämeraa tarvitsee, se löytyy myös Treosta. Kun aletaan oikeasti kuvaamaan niin erillinen kamera on ainoa oikea. Tämä tosiasia tullee säilymään vielä ainakin seuraavat 15 vuotta, jo pelkästään linssitekniikan vuoksi. Se ei siis ole millään lailla tietotekniikkakysymys.
Tekstin syöttö? Ainoa Treon heikkous Kommunikaattoriin nähden! Toisaalta, se on vahvuus mihin tahansa muuhun kännykkään nähden, oli kyseessä sitten PocketPC tai "perinteinen" Nokialainen. Se on kuitenkin oikea qwerty! Sillä voi kirjoittaa mielestäni kaiken sellaisen mitä kämmenlaitteella on tarkoituskin. Sylimikro on sitten sitä varten että tekstin pituus alkaa ylittämään puoli A4-sivua. Nokian Kommari on väliinputoaja, jolle ei oikeasti löydy järkevää käyttötarkoitusta. Jos kommarilla voi kirjoittaa kaikki yli puoli ja alle 5 sivua pitkät tekstit, joihin siis sylimikro olisi muka liian raskas ratkaisu, niin kuinka paljon esim vuoden mittaan Kommarin koosta tulee sellaisia hankaluuksia, jotka pienempi laite ratkaisisi helposti. Suuren näppäimistön hyöty menetetään pitkällä tähtäimellä ja monipuolisessa käytössä täysin.
WLAN? Nykyisellä akkutekniikalla täysin turha ominaisuus. GPRS:llä pärjää toistaiseksi riittävän hyvin.
GPS? Kun se saadaan puhelimiin mukaan niin niissä on kaikki, mitä niihin järkevästi voidaan ajatella integroitavan.
Tällä kaikella tahdoin sanoa että erillislaitteissa ei oikeastaan ole mitään järkeä. Kyse on korkeintaan "hifistelystä" kun on taskut täynnä ihmevempaimia. Toisaalta, ainakin minun mielestäni on paljon enemmän "hi-techiä" kun yhdessä kännykän kokoisessa laitteessa on kaikki mitä kaverilla kulkee mukana REPUSSA. :)
Kiinnostavaa konvergenssi-keskustelua. Olen samoilla linjoilla ensimmäisen kommentoijan kanssa siitä, että modulaarinen ratkaisu voisi olla mobiililaitteiden tehokäyttäjille hyvä. Taskussa kuljetettaisiin yhtä monipuolista WAN+LAN+PAN -terminaalia, ja sen sekä muiden henkilökohtaisten erillislaitteiden kesken muodostuisi langaton PAN-verkko. Eri tilanteisiin voisi siten ottaa mukaansa haluamansa osat. Tämä saattaa kuitenkin jäädä jossain määrin utopiaksi.
Konvergenssia ja divergenssiä tulee varmasti olemaan aina. Niiden ei tarvitsisi olla toisensa poissulkevia. Olisi silti mielenkiintoista selvittää, onko matkapuhelin konvergenssilaitteena onnistunut käytännössä tappaamaan joitain erillislaitteita. Ainakin rannekellojen, taskulaskinten ja taskuradioiden myyntiä se on tainnut rajusti rokottaa. PDA-laitteita ei ole koskaan edes taidettu myydä todella merkittäviä määriä?
Minulla kamerapuhelin tms. "konvergenssilaite" ei ole vielä tehnyt mitään laitetta täysin tarpeettomaksi, ja esimerkiksi digikameran käyttö pikemminkin lisääntyy. Paperikalenteria en laske, koska minulla oli sähköinen kalenteri jo ennen älypuhelimia.
PDA ilman data- ja puheyhteyksiä on varmasti kategoria, joka kärsii. Älypuhelin täyttää sen tarpeet kevyemmässä ja pienemmässä koossa melkein kaikessa paitsi joissain erikoissovelluksissa.
Erään tutkimuksen mukaan suomalaisista IT-ammattilaisista (eli sellaisena itseään pitävistä) noin 6% omisti vuonna 2004 PDA-laitteen, joten koko väestöstä luku lienee luokkaa 2-3%, jos sitäkään. Kyse on nykyisinkin jo hyvin marginaalituotteesta.
En minäkään pelkistä PDA-laitteista perusta, vaikka Palm-käyttäjä olenkin ollut jo varmaan 6 vuotta. Kalenterin se korvaa muttei nykyaikana paljon muuta.
Laite tarvitsee muutakin toiminnallisuutta, ja puhelin on yksi hyvä lisä. Tämä tuo mukanaan yhteydet ulospäin, ja sen jälkeen lähes mikä tahansa on mahdollista. Ja on yksi osa-alue missä puhelin ei koskaan tule olemaan yhtä hyvä kuin PDA-puhelin: Kosketusnäyttö, joka kuuluu PDA-laitteiden perusvarustukseen, mahdollistaa uskomattomia asioita! Joku mainitsi laskimen; perinteisessä kännykässä sen käyttö on niin vaikeaa että jää väliin ja tulee laskettua mieluummin päässä. Kosketusnäytössä laskimen käytettävyys on samaa luokkaa kuin perinteisessä laskimessa. Webselaimessa käytettävyys on jopa perinteistä hiirtä parempi. Ja vastaavia esimerkkejä paljon! (Esim Shakin tai Bejeweledin pelaaminen tavallisella puhelimella, en tiedä onko edes mahdollista?)
Kyllä minä luulen, tai ainakin toivon että kosketusnäytöllinen PDA-puhelin tulee olemaan se muoto, joka pääsee kaikkein lähimmäksi _täydellistä yhden laitteen ratkaisua_.
Minä en ole nähnyt vielä yhtään vakavaa uhkaajaa käytettävyydessä Windows- tai Palm-puhelimille tavallisten puhelinvalmistajien taholta. Kokeilin yhtä yli 400 euron Samsungia ja jo pelkkä kalenteri sai alle 10 sekunnin minut sanomaan "ei kiitos". (olin tottunut Palmiin) Ja kun Esim HP:n 6340 windows-PDA-puhelin maksaa jotain 500 luokkaa niin mitä järkeä on edes ostaa jotain tuollaisia käsittämättömiä VIRITYKSIÄ, joita jotkut sanovat älypuhelimiksi? Siis noin kalliita tarkoitan. Eri asia jos haluaa pienen ja näppärän KÄNNYKÄN, niin ostaa sitten 70€:n puhelimen ja lopulla muistilehtiöitä taskun pohjalle. Kommari? Sekin on täysi torso koska siitä puuttuu kosketusnäyttö ja se on liian iso käyttömahdollisuuksiin nähden!
Lähetä kommentti
<< Etusivulle